Jos tupakanpolton lopettamista verrattaisiin maratonjuoksuun, oltaisiin nyt kriittisessä pisteessä. Pitkä matka on takana, ja tuloksia on alkanut syntyä. Edessä ovat viimeiset raskaimmat kilometrit.
Uskoa maaliin, savuttomaan Suomeen, pääsyyn antaa se, että selvä enemmistö tupakoitsijoita haluaa lopettaa sauhuttelun ja se, että tupakka ei ole enää minkään hyvän ja tavoiteltavan mitta.
Menneiden aikojen mainosteksti ”miehet, jotka menevät, tekevät ja näkevät, vetävät ne väkevät” ei pure tämän päivän kansalaiseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuore Tupakkatilasto 2012 kertoo päivittäisen tupakanpolton vähenevän edelleen. Vaikka lasku edellisvuodesta oli koko väestön mitassa vain prosenttiyksikön luokkaa, se merkitsee jatkoa pitkän aikaa tapahtuneelle kehitykselle.
Tupakkatilaston mukaan 15–64-vuotiaista suomalaisista polttaa päivittäin 17 prosenttia, kun vastaava luku 1990-luvun alussa oli 27 prosenttia.
Etenkin työikäisten miesten tupakointi on pudonnut huimasti. Kun 1970-luvun lopulla 36 prosenttia miehistä sauhutteli, heidän osuutensa oli viime vuonna 21 prosenttia.
Naiset ovat koko ajan polttaneet miehiä vähemmän. Naisten tupakointi lisääntyi kuitenkin 1990-luvulle saakka. Sen jälkeen se sahasi pitkään edestakaisin 20 prosentin molemmin puolin. Laskusuunta alkoi 2000-luvun puolivälissä, ja nyt tupakoitsijoiden määrä on 14 prosenttia.
Nuorten tupakointi ei ole enää samalla tavalla sosiaalinen pakko kuin taannoin. 15–25-vuotiaat miehet sauhuttelevat jotakuinkin koko miesväestön keskiarvon mukaisesti, sen sijaan nuoret naiset polttavat selvästi äitejään vähemmän.
Tupakoinnin vähentäminen on ollut yksi kansaterveystyön suuria hankkeita jo vuosikymmenet. Eikä syyttä, sillä tutkimuksissa on todettu tupakalla olevan suora yhteys moniin sairauksiin ja ennenaikaisiin kuolemiin.
Tupakanpolton kitkemiseksi on tehty työtä monella rintamalla 1970-luvulta lähtien. Tuolloinhan vielä tupakoitiin kaikkialla kuten sisällä kodeissa, työpaikoilla, julkisissa kulkuvälineissä ja kahviloissa.
Lakiteitse on puututtu mainontaan, myyntiin ja sauhutteluun julkisissa tiloissa.
Työpaikkatupakointi kiellettiin 1990-luvun puolivälissä, ja ravintolat tehtiin savuttomiksi vuonna 2007. Niinikään tupakkaa on yritetty tehdä vähemmän houkuttelevaksi hintapolitiikalla.
Mikään yksittäinen toimenpide ei selitä tupakanpolton vähenemistä. Ja kun sauhuttelua halutaan edelleen kitkeä, työtäkin tulee jatkaa monella suunnalla.
Yksi iso kanto kaskessa on tupakkateollisuus, joka on maailman mitassa suuri taloudellinen mahti. Se tekee kaikkensa turvatakseen toimintansa. Tästä saatiin hiljattain opetus EU-parlamentissa. Tupakkateollisuuden edessä ei saa kuitenkaan nöyrtyä, vaan taistelua tupakkaa vastaan tulee käydä koko maailman mitassa.