Tupakka on sen sortin myrkky, että olkoot kovat konstit sallittuja taistelussa sitä vastaan. Tähän mennessä kiinalaisen Zhang Yuen ote on anarkistisimmasta päästä: hän kulkee kaupungista kaupunkiin nappailemassa savukkeita ohikulkijoiden huulien välistä! Tupakointi tulee kalliiksi, mutta niin tulee myös sen vastustaminen. Zhang on velkaantunut korviaan myöten kierroksella, joka on ulottunut jo 69 kaupunkiin.
Siitä, miten Zhangin metodi on onnistunut, eivät kansainväliset uutistoimistot ole ainakaan vielä raportoineet.
Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Jos irlantilaiset voivat istua pubeissaan tupakoimatta, niin miksei se kävisi Suomessakin kuten sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre on esittänyt.
Irlannin täyskielto on ollut menestystarina. Kaksi kuukautta voimassa ollutta tupakointikieltoa on tuoreen raportin mukaan noudatettu 97-prosenttisesti, eivätkä tupakoisijat suinkaan ole hylänneet baareja tai ravintoloita. Ravintoloitsijat ovat jääneet plussan puolelle. Tupakoitsijat käyvät anniskelupaikoissa entiseen tahtiin ja tupakoimattomat ovat lisänneet käyntejään kuppiloissa.
Norjassakaan ei enää turputella kahviloissa eikä ravintoloissa. Tupakka kuuluu pubin tavaravalikoimaan, mutta kuka maksaisi askista 11 euroa ja polttelisi sitä oven pielessä?
Norjalaiset vielä ymmärtää, mutta myös ranskalaiset ovat siistimässä tapojaan! Ranskassa tupakoinnin väheneminen johtuu kuitenkin pääosin tupakkaveron korotuksesta. Vuodesta 2002 tupakan hinta on noussut Ranskassa 60 prosenttia.
Tupakkalakia tehokkaampi keino voisi olla maassa kuin maassa tupakan hinnan raju nostaminen. Hinta pelottaa enemmän kuin laki. Valtiokin olisi mielissään ylimääräisestä tuotosta.
Siitä on esimerkkinä vaikkapa Kreikka, jossa tupakkaa ei saisi polttaa ravintoloissa. Tupakka käryää kuitenkin kreikkalaisten hyppysissä ei vain ruokailun jälkeen, vaan myös ateriaa odotellessa ja jopa kesken pääaterian ihan kuten ennenkin. Valvonta ei maassa ole huippua, mutta eipä ole tupakan hintakaan: aski irtoaa kahdella eurolla.
Tupakkakielto ympäri maailman työpaikoilla ja julkisilla paikoilla voi olla totta tulevaisuudessa, vaikka se nyt tuntuukin vähän oudolta.
Tupakan vastainen rintama on edennyt huimaa vauhtia. 50-luvun alkuun saakka tupakkamiehet ja- naiset olivat täysin tietämättömiä, millainen myrkkypilli huulien välissä roikkuu. 90-luvun puoliväliin saakka röyhyttely työpaikoilla oli tavallista, eikä siitä suuremmin huudeltu. Nyt pinttyneinkään tupakoitsija tuskin muistaa noita aikoja.
Kun kielto muutama vuosi sitten ulotettiin ravintoloihin, ei tapahtunut juuri mitään. Ravintoloissa käy yhtä paljon väkeä kuin ennen rajoituksia. Tosin savuttomalta puolelta saa viikonloppunakin istuinpaikan kätevästi, mutta tupakoitsijan on syytä varautua illanviettoon hyvissä ajoin.
Maltti voisi olla nyt Suomessa paikallaan. Meillä on juuri siirrytty askel eteenpäin, kun ravintolat ja pubit on karsinoitu tupakoitsijoille ja tupakoimattomille. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä piti ainakin vielä muutama kuukausi sitten keinovalikoimaamme riittävänä, eikä ole Mönkäreen tavoin kiirehtinyt ravintoloiden täyskieltoa.
Jo kansanterveydellisistä syistä olisi olennaisempaa puhua viinan hinnasta kuin tupakan täyskiellosta. Katse puistoihin päin!