Alueellistamispyrkimysten ja tuottavuusohjelman yhdistelmä on tuottanut hallituksen sisälle kiristyviä tunnelmia. Kunnon keskustelu tavoitteista onkin tarpeen.
Suomessa ei poliittinen keskustelu ehdi hallituksen sisällä pitkälle päästä ennen kuin jo aletaan huomautella, että suu suppuun. Juuri näin kävi kuluneella viikolla, kun alueellistamisen ja tuottavuusohjelman toteuttamisesta alkoi syntyä mielipiteenvaihtoa.
Ensin elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen hermostui saman ministeriön kollegansa, työministeri Tarja Cronbergin näkemyksiin. Sitten Pekkarinen itse pääsi vauhtiin, mikä puolestaan kuumensi kokoomuksen ministereitä.
Yritä siinä sitten pohtia ääneen politiikan sisältöä ja toteutusta. Tuloksena oli hallituksen sisäinen pelisääntökeskustelu, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen pahastui Pekkariselle valtion tuottavuusohjelman arvostelemisesta.
Ohjelma on hallituksen yhdessä hyväksymä, mutta se on valtiovarainministeriön ohjaama. Poliittisessa nosteessa olevalle kokoomuksen puheenjohtajalle Kataiselle lieneekin eduksi pyrkiä siihen, että ohjelma ei henkilöityisi juuri häneen vaan leimautuisi koko hallitukseen. Siinä määrin ristiriitaiselta valtion tavoitteiden toteuttamistapa nykyoloissa nimittäin näyttää.
Keskustelu leimahti, kun Cronberg Ilkka-lehdessä sanoi alueellistamisen ja valtion tuottavuusohjelman yhteisvaikutuksen olevan todella negatiivisen. Hänen mukaansa tuottavuuden nimissä työpaikkoja katoaa juuri alueilta. Sen sijaan alueellistettavien laitosten työntekijät saavat muita valtion töitä Helsingissä.
Cronbergin sanoissa on ainakin tuottavuusohjelman osalta vinha totuus. Maakunnissa ei ole mitään valtionhallinnon työpaikkojen suojaverkkoa. Tarvitsee vain ajatella Vaalan tilannetta, jos Pelson vankila lakkautetaan.
Pekkarisen mukaan Helsingissä ei ainakaan pitkäaikaisia kaksoismiehityksiä synny alueellistamisen myötä mutta hänkin näkee tuottavuusohjelman vaatimukset niin, että irtisanomisia tulee ja 20 työvoimatoimistoa pitäisi sulkea.
Alueellisia toimipisteitä pitäisi siis sulkea juuri hetkellä, jolloin työttömyys on mitä ilmeisimmin kääntymässä nousuun ja työvoimapalveluiden kysyntä kasvaa. Sellainen ei ole mielekästä.
Tuottavuusohjelman logiikka on muutenkin määritelty aikana, jolloin olosuhteet näyttivät aivan toisilta kuin nyt ja edessä häämötti selkeästi työvoimapula. Tällä hetkellä irtisanomis- ja lomautusuutisia kuulee melkein jokaisessa uutislähetyksessä ja hallituksen johto vetoaa työnantajiin työpaikkojen säilyttämisen puolesta.
Tällaisina aikoina valtio siis pyrkii määrätietoisesti oman henkilöstötarpeensa vähentämiseen. Esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen olisi höylättävä pois 30 prosenttia nykyisestä henkilöstöstä.
Alueellistaminen luo maakuntiin jossain määrin valtion työpaikkoja, mutta vain joillekin paikkakunnille. Samaan aikaan tuottavuusohjelma vähentää työpaikkoja kautta maan. Noususuhdanteen oloihin laadittu malli tarvitsee nyt vähintään tapauskohtaista harkintaa. Etenkin maakunnissa kaikki nykyiset työpaikat ovat todella tarpeen, sillä näinä aikoina ei vaihtoehtoja hevin löydy.
On toki erikoista, että ministeri Pekkarinen ryhtyy tiedotustilaisuudessaan moittimaan hallituksen sopimia ohjelmia. Mutta tässä tapauksessa Cronbergin ja Pekkarisen huoli seurauksista on vähintään yhtä perusteltua kuin Kataisen huoli hallituksen sisäisistä pelisäännöistä.