Mistä voi päätellä, että neljäntoista päivän kuluttua Suomessa järjestetään tärkeä tapahtuma?
Kansan suoralla vaalilla tehty arvovalinta, jossa osaltaan katsotaan, minne tasavalta seuraavina vuosina ohjautuu.
Ei mistään.
Presidentinvaalikamppailu on tähän mennessä soljunut vetisenä.
Äänestäjästä on tuntunut, ettei osa ehdokkaista edes halua presidentiksi.
Vaikea ymmärtää, miksi älykkäät, koulutetut ja monenlaista kokeneet ehdokkaat esiintyvät pyöreästi kuin biljardipallot. Heiltä jos keiltä voisi odottaa näkemyksiä.
Kiinnostava sanailu ja intohimo ovat puuttuneet. Mielipiteissä ei ole välähdellyt kirkas terä, jolla jyvä erottuu leseestä. Salamat eivät ole lyöneet.
Puheet ovat olleet kuin villaan käärittyä sohvatyynyä. Oikein on makeasti nukuttanut.
Miksi ihmeessä presidenttiehdokkaat eivät ole innostuneet jättämään hakemustaan tasavallan presidentiksi yhtään tulisemmin?
Keväällä eduskuntaa heilauttaneen jytkyn järjestänyt Timo Soini on tähän mennessä tussahdellut kuin märkä papatti.
Soini on soittanut puhkikulunutta humppalevyään. Harvaa on tanssittanut.
Huippuhetkiä ovat olleet, kun hänen on annettu taas kerran laukoa omakeksimäänsä tiivistelmää "missä EU, siellä ongelma".
Soinia on leimannut täydellinen haluttomuus joutua Linnaan. Siksi hän lähti rästivapaille Azoreille kesken kampanjan.
Iskulauseen voi muuttaa muotoon "missä aurinkoranta, siellä Soini".
Toinen yhtä haluton on ollut Paavo Arhinmäki.
Eräässä vaiheessa Arhinmäki suunnitteli jäävänsä isyysvapaille kampanjan loppuvaiheessa.
Näkee, että Arhinmäki on mukana pelkästä velvollisuudesta puoluettaan kohtaan, ei omasta palavasta halustaan.
Mieluummin hän taitaisi katsoa kotonaan jalkapalloa -- tässä tilanteessa menisi vaikka hyrynsalmelainen suopotkupallo.
Kolmen pienen puolueen ehdokkaat ovat antaneet pohdiskelevan kuvan itsestään, mikä on politiikassa usein hyvä merkki.
Vaan kun ei. Eva Biaudet, Sari Essayah ja Pekka Haavisto kyllä osaavat asiansa, mutta eivät saa kasattua näkemyksiään kunnon roihuksi.
Paras heitto on tähän mennessä kuulunut Haavistolta, kun hän nimitti tv-väittelyssä Suomea kiusaajien yhteiskunnaksi.
Sehän pitää paikkansa, jos seuraa toukohousujen nettimellastusta. Kottaraisen pönttöön yökaudet tuijottava nimimerkkiprikaati simputtaa meidät hengiltä.
Kahta vanhempaa valtiomiestä, Sauli Niinistöä ja Paavo Lipposta, vaivaa paha eurosäikkyys.
Harvoin on saanut nähdä valtakunnan äksyimmät näkijät yhtä ympäripyöreinä kuin vaaliväittelyissä.
Molempia jäykistää tietoisuus, että he ovat olleet pystyttämässä rakennelmaa, joka nyt vuotaa kintuille.
Niinistö on myös hermostunut kannatuksestaan. Prosentteja oli aluksi niin paljon, että hän on joutunut pitämään kielensä keskellä suuta säilyttääkseen etumatkan. Ärsyttää ei sovi ketään.
Silloin kun yrittää miellyttää kaikkia, ei miellytä ketään.
Väyrynen on kuten vaaleissa aina, ihan oma lukunsa.
Hän on tehnyt itsestään mukiinmenevän tyypin, jolla on rennon poikamaisuuden ohella esittää pisin keittoaika monenlaisissa liemissä.
Raikkaita mielipiteitä Väyrynen ei ole väläytellyt. Shown hän on varastanut vaimollaan Vuokolla ja sinnikäällä torikiertueella, jossa kätellään kaikkea mikä liikkuu.
Arvoisat presidenttiehdokkaat, äänestäjänä on oikeus vaatia parempaa.
Olkaa hyvä ja laittakaa tuoteseloste kunnolla näkyviin.