Ensin oli Volkswagenin päästömittauspeukalointi. Pian tulivat Nokian Renkaiden testitulosvedätys, Wärtsilän merimoottorien kulutuksen sormeilu, ja viimeksi Ylen selvitys herätti kysymyksiä One Wayn sauvojen hiilikuitumäärästä.
Myönteistä tässä sinänsä kielteisessä ilmiössä on se, että peukalointitapauksia on alkanut putkahtaa julki, jopa yritysten omasta aloitteesta. Olisi huonompi vaihtoehto, että tapaukset pysyisivät salassa.
Ikävä uutinen on totta kai parempi paljastaa itse kuin jäädä mahdollisesti kiinni sen peittelystä. Oma-aloitteisuudella voi ainakin yrittää hallita asiaa koskevaa julkisuutta.
Puliveivaus kertoo yksinkertaisesti yleensä pienen piirin lyhytnäköisestä ahneudesta. Sisäpiiriporukka arvioi parantavansa peukaloinnilla yrityksen tulosta, nostavansa pörssikurssia, säästävänsä kustannuksia ”panemalla puolet petäjäistä” – ja saavansa enemmän bonuksia.
Tämä kaikki tapahtuu asiakkaan vahingoksi. Huijaus on sitäkin kyynisempää, koska yritykset puhuvat sinänsä oikein nykyään entistä enemmän asiakastyytyväisyydestä, kokonaisasiakkuudesta ja kokonaispalvelusta eikä vain tuotteiden myynnistä.
Vähänkään pidemmällä aikavälillä puliveivaus osuu kuitenkin pahiten yrityksen omaan nilkkaan. Brändi on vaikea ja hidas rakennettava, mutta moinen lyhytnäköisyys pilaa sen nopeasti ja pahimmassa tapauksessa jopa lopullisesti.
Huijaus on aiempaa riskialttiimpaa, sillä vaara jäädä siitä kiinni on kasvanut ja sen seuraukset ovat nopean ja kaikki tavoittavan viestinnän ja some-kampanjoinnin maailmassa arvaamattomat.
Asiakkaalla on mahdollisuus äänestää jaloillaan eli vaihtaa toiseen tuotteeseen. Lähtökohtaisesti suomalainen asiakas on kuitenkin yksin ja heikoilla. Korvauksen saanti saattaa olla kiven alla, ja ajatus viedä kiista oikeuteen, vastapuolena suuri yritys, pelkästään omin voimin ei houkuta.
Kuluttajien mahdollisuuksia parantaa niin sanottu ryhmäkanne. Sitä koskeva laki tuli Suomessa voimaan vuonna 2007 pitkän vääntämisen jälkeen. Työnantajien etujärjestö EK lobbasi uutterasti sen puolesta, että jos ryhmäkanne tulee, se olisi ainakin mahdollisimman laimea.
Kanneoikeus on vain kuluttaja-asiamiehellä, ja päästäkseen ryhmäkanteen piiriin kuluttajan on erikseen ilmoittauduttava mukaan. Ryhmäkannetta ei ole käytetty Suomessa vielä kertaakaan.
Suomessa kuluttajaliike ei ole perinteisesti ollut merkittävä voimatekijä, toisin kuin monissa muissa demokratioissa, joissa ryhmäkanteita nostetaan sekä tuote- tai yritysboikotteja pannaan pystyyn tämän tästä.
Ryhmäkanteen nostamisen mahdollisuudesta on puhuttu Suomessa ensimmäistä kertaa vakavasti Volkswagenin päästöhuijauksen ja Nokian Renkaiden testivilpin yhteydessä.
Ryhmäkannetta ja -valitusta väläytettiin myös silloin kun kohistiin sähkönsiirtoyhtiö Carunan hinnankorotuksista. Ei ihme, että yhtiö lopulta tinki suunnittelemistaan jättikorotuksista.
Juristien luvatussa maassa Yhdysvalloissa isoimmissa ryhmäkanteissa liikkuu miljardeja ja niissä on mukana suuryrityksiä silikonirintojen valmistajista öljy-yhtiöihin.
Periaate rapakon takana on se, että mitä isompi yritys, sitä suuremmat korvaukset. Ryhmäkanteilla on menestyksellisesti ajettu myös merkittäviä sukupuolihäirintä-, jätevesi- ja tupakkayhtiöjuttuja.
Jos kulutustavaroita koskevat huijaukset tai sopimusehtojen tulkintariidat yleistyvät Suomessa, ryhmäkanteen käyttö varmasti yleistyy. Asia on meillä vielä vain niin uusi, että kynnys lähteä ajamaan ryhmäkannetta on korkea.
Ryhmäkannetta on syytä ruveta käyttämään sitä ahkerammin mitä enemmän puliveivaustapauksia ilmenee. Jos niitä ei puolestaan tule, ei ole tarvetta käyttää kannettakaan. Hyvä on, jos ryhmäkanteen mahdollisuuden aiheuttama pelotevaikute riittää.
Yritykset pelkäävät tietysti, että oikeus voisi määrätä suuria korvauksia. Tämä on tuskin mahdollista Suomessa, missä oikeusjuttujen korvaustasot ovat yleensäkin hyvin maltillisia.
Kuluttajien ei kannatakaan lähteä liikkeelle ainakaan yksinomaan rahastusmielessä. Heillä on kuitenkin oikeus kuluttajansuojaan.
Kuluttajansuojaan kuuluu, että voi ostaa sellaisia tuotteita, joista kerrottuja asioita ei ole syytä epäillä ja jollaisia he ostohetkellä ovat uskoneet saavansa.
Kolumni