Yritykset eivät sijoitu Suomeen edullisen palkkatason vaan korkean osaamisen ja teknologian ansiosta. Oulun seudulla toimivan amerikkalaisen yrityksen tuntipalkkoja koskeva kustannusvertailu osoittaa, että työvoimakustannusten osalta vetovoimaisin maa on tällä hetkellä Kiina ja vähiten houkutteleva alue on Pohjois-Amerikka.
Amerikkalaisyrityksen tekemässä vertailussa tuntipalkan yhteiskustannukset Kiinassa ovat vain 10,90 dollaria, kun vastaava summa Länsi-Euroopassa nousee 37,37 dollariin ja Pohjois-Amerikassa 46,17 dollariin. Kaukoitäkin jää Kiinasta jälkeen 12,26 dollarin kustannusrasituksella. Saman vertailun mukaan pelkkä työn osuus tuntipalkasta on Kiinassa 0,72 dollaria, mutta Länsi-Euroopassa 9,38 ja Pohjois-Amerikassa 12,15 dollaria.
Oululaisen pörssiyhtiön Incapin toimitusjohtajan Seppo Ropposen mukaan Suomi on ihanteellinen maa tuotekehitykseen liittyvissä asioissa. Ropposen mukaan Suomi on lähes ylivoimaisen kilpailukykyinen tuotekehityksessä, laadussa, tehokkuudessa ja myös alan palkkatasossa.
Asiantuntija- ja tuotekehitystehtävissä toimivien ansiotaso on Ropposen mukaan kohtuullisen maltillinen verrattuna esimerkiksi Yhdysvalloissa työskenteleviin huippusuunnittelijoihin. Suomalaisasiantuntijat pitävät Ropposen mukaan tehtäviään yleensä niin haasteellisina ja antoisina, etteivät välttämättä pyri koko ajan organisaatiossa johtotehtäviin, kuten Amerikoissa.
Ropposen mukaan Suomi on kilpailukykyinen teollisuusautomaation osalta. Esimerkiksi massatuotantoon perustuvassa metsäteollisuudessa huomattava osa työpaikoista on pysynyt kotimaassa, kun palkkakustannusten eroa on kompensoitu pitkälle viedyllä automaatiolla.
Pitkälle viety automaatio mahdollistaa Ropposen mukaan kilpailukyvyn. Sama koskee myös elektroniikkavalmistuksen pieniä ja keskisuuria automatisoituja sarjoja. "Silloin Suomi on samassa asemassa kuin joku halpamaa", hän toteaa.
Tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun työn osuus tuotteessa on suuri ja sarjat miljoonaluokkaa. "Jos työn osuus on merkittävä, kannattaa tuotanto siirtää Kiinaan tai Baltiaan", Ropponen toteaa.
Ropposen mukaan piensarjatuotanto, johon sisältyy jatkuvaa kehitystä ja asiakaskohtaisuutta, on Suomessa täysin kilpailukykyistä.
Saksa ja Norja kisaavat kalleudesta
Kansainvälisesti vertaillen teollisuustyö on kalleinta Norjassa. Seuraavaksi hinnakkaimpia ovat Saksa, Tanska, Sveitsi, Belgia, Yhdysvallat, Suomi, Japani, Itävalta, Hollanti ja Ruotsi. Kärkipaikka vaihtelee tilastoissa hieman riippuen dollarin ja euron kurssivaihteluista.
Suomen palkkataso on EU-maiden keskitasoa. Sen sijaan teollisuuden työntekijöille palkkataso on EU-maiden tason yläpuolella.
Suomeen sijoittuvien tai laajentavien monikansallisten teknologiavetoisten sijoitusten taustalla onkin lähinnä alan korkean teknologian ja muiden kilpailuetujen haltuunotto. Nopein tapa saavuttaa kehityksen kärki on ostaa alan huippua edustavia yrityksiä. Markkinoita voidaan vallata myös ostamalla kilpailija ja lopettamalla sen toiminta.
Invest in Finlandin toimitusjohtaja Sirkka Aura muistuttaa, että terveellä pohjalla toimivan yrityksen sijoittumispäätökseen vaikuttavat kokonaiskustannukset. "Yleisesti ottaen Suomessa arvostetaan osaavaa ja hyvää henkilöstöä", Aura toteaa.
Auran mukaan Suomen perusongelma on kuitenkin heikko tunnettuus maailmalla. Listaus maailman kilpailukykyisemmäksi maaksikaan ei auta, jos Suomea ei tunneta. "Suomen kilpailukyky tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että myös palkat ovat kilpailukykyisiä", Aura toteaa.
TT:n osastopäällikkö Ralf Ramm-Schimdtin mukaan läntiset vakaat yhteiskunnalliset olot ovat tekijä, josta ollaan valmiita maksamaan. "Silloin kun palkka- ja työvoimakustannuserot ovat suuret, niin totta kai sillä on ratkaiseva merkitys esimerkiksi Kiinan kohdalla."
Halpamaissa heikko sosiaaliturva
SAK:n vastaava ekonomisti Ismo Luimula muistuttaa, että halvan palkkatason maista puuttuvat monet sosiaaliturvaan liittyvät vakuutusjärjestelmät. "Läntisissä teollisuusmaissa on kollektiivinen lakisääteinen tai sopimuspohjainen vakuutusjärjestelmä, jolla riskit tasataan työttömyyden, sairauden tai olosuhdemuutoksen varalta", Luimula toteaa.
Yrityksiä houkuttaa halvan työvoiman maihin helposti saatava ja halpa aikuis- ja lapsityövoima, pitkät työpäivät ja lyhyet lomat. Globaalissa toiminnassa tuotantovaiheiden osittamisella etsitään toinen toistaan halvempien työkustannusten maita.
"Suomi ei voi lähteä kilpailemaan matalilla työvoimakustannuksilla. Sellainen kilpailu on täysin mieletön, koska matalien kustannusten maita löytyy aina. Suomalaisen mallin täytyy rakentua osaamisen, tuottavuuden kasvattamisen ja kehittämisen varaan."
Luimula ennakoi, että äskettäin teollistuneissa nopean kasvun maissa on odotettavissa tuotannontekijöiden ja normitason kasvu samoin kuin sosiaaliturvan paraneminen. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike on haasteellisen tehtävän edessä, että myös työntekijät saisivat tuottavuuden kasvusta osansa.