Suuri osa Suomen merkittävimmistä kesätapahtumista on noin neljän vuosikymmenen ikäisiä. Uusien tapahtumien on työläs tulla markkinoille, mutta vikaa voi olla myös ideoinnissa ja tuotekehittelyssä.
Jos keskivertosuomalaista pyytää nimeämään tunnetuimmat suomalaiset kesätapahtumat urheilun ja kirkollisen maailman ulkopuolelta, moni luultavasti nostaa joukkoon Pori Jazzin, Savonlinnan oopperajuhlat, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Kuhmon Kamarimusiikin, Helsingin juhlaviikot, Ruisrockin, Tampereen teatterikesän ja Kuopio tanssi ja soin. Ne kuuluvatkin suoituimpien kesätapahtumien joukkoon. Suurimmat noista olivat viime vuonna lipunmyynnin perusteella Pori Jazz ja Ruisrock.
Suosion ohella tapahtumia yhdistää niiden ikä. Kaikki ne ovat noin 40 vuoden ikäisiä. Vanhin on Pori Jazz, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1966, nuorimpia Kuhmon kamarimusiikki, Ruisrock ja Kuopio tanssi ja soi, jotka ilmestyivät festivaalikartalle 1970. Sen jälkeen vajaassa neljässä vuosikymmenessä vain kourallinen uusia tapahtumia on pystynyt nousemaan suurten juhlien joukkoon: muutama rokkifestivaali ja Seinäjoen tangomarkkinat päällimmäisinä.
Ikä ei kesätapahtuman kohdallakaan ole mikään häpeä, ja ne juhlat, jotka yleisöä pystyvät houkuttelemaan, eläkööt myös eteenpäin. Voi kuitenkin kysyä, onko suomalaisilta tyrehtynyt ideointikyky ja tapahtumien järjestäjiltä loppunut 1970-luvun alun jälkeen uskallus.
Kysymys voi olla kummastakin. Suuren tapahtuman pystyttäminen merkitsee käytännössä aina myös taloudellisia riskejä. Ylivedoltakin tuntuvan tapahtumaidean toteutus saattaa kaatua siihen, ettei tukijoita löydy tarpeeksi eikä ideoitsijoilla itsellään ole halua riskin ottoon. Myös tarinat pieleen menneistä yrityksistä muistetaan pitkään. Surullisiin esimerkkeihin kuuluu esimerkiksi Nivalan Pula-ooppera, joka oli taiteellinen menestys ja veti myös hyvin yleisöä mutta joka taloudellisesti oli mahalasku.
Yksi kesätapahtumien, ja etenkin musiikkijuhlien ja konserttien menestyksen avain on lippujen yritysmyynti. Sen avulla ovat porskuttaneet esimerkiksi Pori Jazz ja Savonlinnan oopperajuhlat. Ne ovat sopivan elitististä, jotta yritykset ovat valmiita niihin vieraitaan viemään ja kaiken lisäksi riittävän lähellä maan väestön painopistettä.
Toistaiseksi Suomesta puuttuu kesätapahtuma, joka Tanskan Roskilden rokkifestivaalin tai Keski- ja Etelä-Euroopan oopperajuhlien tapaan vetäisi runsaasti vieraita ulkomailta asti. Taidamme siihen yksinkertaisesti olla liian kaukana.
Kiinnostava on myös Suomen suurimpien kesätapahtumien sijoittuminen maan kartalle. Kaustisen festivaalin ja Kuhmon kamarimusiikin tähänastista menestystä voi pitää juuri maantieteen takia lähes ihmeenä. Kartta kertoo myös, että Oulun seudulta puuttuu suuri yksittäinen kesätapahtuma, sellainen, joka Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Kuopiosta ja Poristakin löytyy. Pohjoisen pääkaupungin rokkijuhlatkaan eivät ole toistaiseksi nousseet lentoon valtakunnallisina tapahtumina. Pohjois-Suomen vähäväkisyys on tietysti yksi selittäjä, mutta ei ainoa.
Asialla on myös valoisa seurauksensa. Ilmeisesti juuri megaluokan tapahtuman puute on antanut Oulussa tilaa usealle pienelle ja keskisuurelle juhlalle. Oululainen klassikko on jo kolmipäiväiseksi kasvanut valkosipuliyö, ja yleisöä vetävät tänäkin vuonna muun muassa Rotuaari Piknik, Korttelihaipakka ja Qstock. Oulun kesässä selvitään ilman suurtapahtumaa, mutta jos hyvä idea ja rohkeita toteuttajia löytyy, sellaisellekin on tilaa.