Tuoretiskin esitykset Valveella
pe 11.12. klo 19, la 12.12. klo 19
ja ma 13.12. klo 18 ja 20.
Oulun ylioppilasteatteri haalii joka syksy uusia teatterin tekemisestä kiinnostuneita tutustuttamisryhmiin, joissa tulokkaita opastetaan näyttelemisen saloihin ja teatterin tavoille. Syksyn mittaan ryhmät luovat yhteishenkeä ja tekevät erilaisia harjoituksia. Kaikki huipentuu joulukuiseen Tuoretiskiin, koosteeseen ryhmien lyhytnäytelmistä.
Usein myös Tuoretiskin ohjaajat ovat ensikertalaisia uudessa roolissaan.
Tämän vuoden vetäjistä Mau Järvinen on jo ehtinyt ohjata yhden näytelmän, mutta Eepu Vähälä kokeilee ohjaamista ensimmäistä kertaa.
22 uudesta ylioppilasteatterilaisesta muodostetut kolme ryhmää ovat saaneet aikaiseksi kolme lyhytnäytelmää. Aluksi ohjaajiakin oli kolme, mutta yhden jättäydyttyä pois Järvinen otti harteilleen toisenkin ryhmän.
Tuoretiskin näytelmillä ei ole juurikaan yhteistä, eikä niiden ole tarkoituskaan nivoutua yhteen sen kummemmin. "Minun ryhmieni näytelmistä toinen perustuu Kauko Röyhkän biisiin nimeltä Helvetti. Yksi ehdotti kyseistä biisiä, ja muut olivat sen kuunneltuaan, että ´jee, tehdään tämä´", Järvinen selvittää.
"Toinen ryhmä taas oli jo aiemmin tehnyt improvisaatioharjoituksen, jossa mukana olleet olivat bändin jäseniä. Siitä tuli niin hyvä, että päätimme ottaa sen Polte-näytelmän perustaksi."
Myös Vähälän ohjaama Hyppy sai alkunsa improvisaatiosta. Pienten ideoiden pohjalta ryhmä mietti asetelmaa, kehitteli hahmoja ja kirjoitti käsikirjoituksen.
Näytelmien ryhmälähtöisyydestä huolimatta ohjaajillekin on ollut käyttöä. "Ihan aluksi ei meinannut syntyä mitään, niinpä oli pakko puristaa itsestä vähän sitä ohjaajaa esille. Minulla oli aluksi vähän vaikeuksia löytää ohjaajan identiteetti, että osaan käskeä näyttelijöitä", Vähälä tunnustaa.
Omaan ohjaamistyöhönsä neitokaiset ovat ammentaneet omista kokemuksistaan näyttelijänä.
"Mietin, millaisia ohjaajia minulla on ollut. Jos on ollut huonoja ohjaajia, millaisia piirteitä en halua omaksua itselleni, ja mikä ohjaajissa on ollut hyvää, sen pohjalta olen halunnut itseänikin kehittää", Vähälä kertoo.
"Tämä on ehdottomasti opettanut itseäkin hirvittävästi. Sitä ajatteli joskus osaavansa ohjata ihan hyvin, kun oli herännyt kritiikkiä joitain ohjaajia kohtaan. Mutta ohjaajan roolissa ollessaan on huomannut, että ei se välttämättä niin helppoa olekaan."
Vähälä kiinnostui teatterista oltuaan aikanaan Madetojan musiikkilukion musikaaliproduktioissa. Ylioppilasteatteriin hän päätyi ihan samanlaisen Tuoretiskin kautta nelisen vuotta sitten. Järvinen taas ajautui mukaan hieman sattumalta, kun Elina Väänänen pyysi hänet ohjaamaansa Richard III -näytelmään keväällä 2008.
"Elina oli tuttu liveroolipeliharrastuksen puolelta, ja liveroolipelaamistahan on luonnehdittu improvisaatioteatteriksi ilman yleisöä. Sekin on varmasti pohjana innokkuudelle esiintymistä kohtaan", Järvinen toteaa.
Järvisellä ja Vähälällä ei ole sen suurempia haaveita teatteriharrastuksen suhteen. Kummankaan suunnitelmissa ei ole hakea Teatterikorkeakouluun.
"Vaikka ylioppilasteatteri on harrastajateatteri, se on imaissut mukaansa niin vahvasti, että enin aika ja innostus suuntautuu teatteria ja ylioppilasteatteria kohtaan. Se varmasti pysyy hyvin isona osana elämääni hyvin pitkään", Järvinen miettii.
"Ylioppilasteatteri on tosi tärkeä harrastus. Siihen kuluu paljon aikaa, opiskelutkin välillä kärsivät. Nytkin näyttelen tammikuussa ensi-iltaan tulevassa Personassa, lisäksi olen ohjannut Tuoretiskiä, kuulunut johtokuntaan ja toiminut taloudenhoitajana. Välillä hommaa on niin paljon, että haluaisi karistaa kaiken pois ja olla ilman teatteria. Joku siinä kuitenkin vetää aina puoleensa", Vähälä naurahtaa.
Järviselläkään ei ole tekemisestä pulaa, sillä hän ottaa taloudenhoitajan tehtävät ensi vuodeksi ja tuottaa myöhemmin keväällä valmistuvaa Liisa ihmemaassa -näytelmää.