Valinta Limingan kansainvälisen musiikkileirin uudeksi johtajaksi on tuonut Heidi Piiralan arkeen säpinää. Helsingissä asuvan viulistin pitää poiketa pohjoisessa vähän väliä.
Vaikka riittäisi oululaislähtöisellä Piiralalla vientiä muutenkin. "Aktiivisemmansorttiseksi" itseään kuvaava, vilkkaasti puhuva nuori nainen tekee keikkaa niin orkesteri-, jazz- kuin viihdemuusikkonakin. 80-luvun lopulla hän ehti jopa työskennellä vuoden verran televisiolle, kun Madetojan musiikkilukion kasvattien muodostama lauluyhtye oli mukana kahdeksanosaisessa Värivalot ja liukas lattia -musiikkisarjassa.
Laulunlahjojaan Piirala on myöhemmin hyödyntänyt omassa jazzyhtyeessään, Heidi Piirala Quintetissä. Pedagogiselta pätevyydeltään hän on sekä viulunsoiton lehtori että pop/jazzmusiikinopettaja, pestejä eri musiikkiopistoissa ja koulutustapahtumissa on takana useita.
Maltti on valttia
Kaiken maailman tehtävistä huolimatta Limingan musiikkileirillä on erityissija Piiralan elämässä. Leiriläisenä vierähti kymmenkunta keskikesää, opettajana vielä useampi. Ensi kesänä pidettävän 38. musiikkileirin vetäjän paikan hän peri pitkäaikaiselta johtajalta Seppo Härköseltä.
"Varmaan vahingossa", monitoiminainen nauraa. "Me pitkään mukana olleet opettajat istuimme ringissä, ja vähän niin kuin onnenpyörässä nuoli alkoi yhtäkkiä osoittaa minua. Rupesin miettimään, että miksei - kukas homman paremmin tuntee kuin sellainen, joka on ollut leirillä monipuolisesti mukana pitkän periodin."
Päällimmäiseksi eroksi itsensä ja Härkösen välillä Piirala nostaa iän. Sen dramaattisempia linjanvetoja ei hänestä irti saakaan.
"Olen pikkutytöstä asti ihaillut Sepon rauhallisuutta ja malttia. Luulen, että tämmöisessä kuviossa tarvitsen sitä", impulsiiviseksi tunnustautuva viulisti sanoo.
"Onhan Seppokin ollut melkoinen visionääri, ja toivon, että pystyn vielä kirkastamaan ja selventämään niitä mahdollisuuksia joita musiikkileirillä on. Haluaisin päivittää sellaista positiivista kotikutoisuutta, jotta lapset ja nuoret löytävät meille."
Piiralan visioissa vilahtelevat laaja yhteistyö kansainvälisiä tahoja myöten, sponsoreihin panostaminen ja musiikkileirin näkyvyyden parantaminen.
Hän painottaa, että Limingan leirin tehtävä on perusopetus, virstanpylväs klassinen musiikki ja päämäärä konsertit.
"Konserteissa kuullaan mitä on saatu aikaiseksi. Me haluamme profiloitua intensiivisenä kahden viikon leirinä, koska silloin saadaan aikaan myös laatua. Hosumalla ei tule kuin... mites se menikään."
Vapain käsin
Leirille saa silti Piiralan mukaan tulla aivan harrastusmielessä, kokeilemaan musiikin opiskelua. Lasten viihtyminen on tärkeällä sijalla.
Entä vaikuttavatko uuden johtajan musiikkimieltymykset leirin linjaan? "Totta kai", hän täräyttää empimättä.
"Koska olen sinivalkoinen ja vielä viulisti, niin eihän siitä Sibeliuksesta mihinkään pääse. Ensi kesänä meillä on muutenkin ajatuksena lähteä liikkeelle suomalaisuudesta. Suomessa on paljon hienoja uusia säveltäjiä, joiden kanssa haluaisin tehdä yhteistyötä."
Mutta ei Piiralan maku rajoitu vain orkesterimusiikkiin. Jazzin puolelta hän mainitsee suosikeikseen ranskalaisviulisti Didier Lockwoodin sekä perusnimet John Coltranen, Miles Davisin ja Charlie Parkerin.
"Toivon, että monipuolisuus vaikuttaa, koska se ei sido käsiä. Tulevaisuudessa meillä voisi olla ehkä barokkikesä tai musikaalikesä... en tiedä voiko tällaista visioida vielä."