Suomen maatalous on pärjännyt EU-aikana paremmin kuin ennakoitiin. Elintarvikekaupan alijäämä on kuitenkin kasvanut yli 430 prosenttia, 3,2 miljardiin euroon.
Etukäteen tiedettiin, että Euroopan unioniin liittyminen vuonna 1995 tulee vauhdittamaan maatalouden rakennemuutosta Suomessa. Näin on myös käynyt. Parissa vuosikymmenessä maatilojen lukumäärä on liki puolittunut, samoin on käynyt maatalouden työpaikoille.
Tämä ei ole kuitenkaan johtanut tuotannon supistumiseen. Maitoa ja lihaa saadaan omasta maasta jotakuinkin yhtä paljon kuin ennen. Viljelypinta-alakin on jopa hieman kasvanut.
Suurin muutos EU-aikana on tapahtunut elintarvikkeiden tuonnissa. Se on suorastaan räjähtänyt.
Tuonti on kasvanut 220 prosenttia. Vienti on lisääntynyt vain 44 prosenttia. Tuonnin nopea nousu on johtanut siihen, että elintarvikekaupan alijäämä – tuonnin ja viennin suhde – on kasvanut yli 430 prosenttia. Rahassa mitattuna alijäämä yltää jo 3,2 miljardiin euroon.
Perinteissä maataloustuotteissa Suomi on pitkään ollut varsin omavarainen. Maitoa, lihaa ja viljaa on saatu omasta maasta tarvetta vastaava määrä.
Elintarvikekauppa on kuitenkin ollut alijäämäinen. Suomeen on tuotu sellaisia elintarvikkeita, joita täällä ei ole ollut edellytyksiä tuottaa, kuten kahvia, vihanneksia ja hedelmiä. Tuontielintarvikkeisiin luetaan myös alkoholijuomat ja tupakka.
Ennen EU:ta pelättiin, että tuonti parempien viljelyolosuhteiden maista Etelä- ja Keski-Euroopasta vie pohjan kotimaiselta tuotannolta. Näin ei ole käynyt.
Maitoa saadaan oman maan mansikeista lähes yhtä paljon kuin ennen. Naudanlihan tuotanto on pudonnut tuntuvasti. Sian ja siipikarjan lihaa sen sijaan tuotetaan niin paljon enemmän kuin ennen, että lihan kokonaistuotanto on kasvanut.
Muutosta on kuitenkin tapahtunut. Kauppojen valikoimat ennen EU:ta olivat paljon köyhemmät kuin tänään.
Myyntiin on alkanut ilmestyä lisääntyvässä määrin ulkomaisia valmisteita tuoteryhmissä, joissa kotimaisella tuotannolla on perinteisesti ollut vahva asema. Näitä ovat varsinkin maitotuotteet, liha ja kala.
Kaikki syyt on olettaa, että suomalainen maatalous pitää pintansa jatkossa. Ilmastonmuutoksen mahdollisesti mukanaan tuoma lämpeneminen voi jopa parantaa viljelyedellytyksiä.
Menestyminen maataloudessa sen paremmin kuin koko elintarvikeketjussa ei tapahdu itsestään. Vaikka suomalaisilla maataloustuotteilla on hyvä maine kotikentällä, se ei yksin riitä. Kilpailukyvystä on pidettävä huolta samalla tavalla kuin teollisuudessa.
EU-aikana maataloudelle on käynyt paremmin kuin ennakoitiin. Kiitos tästä kuuluu sille, että liittymissopimuksessa alan tarpeet otettiin huomioon.
Maanviljelijät EU-aika on ajanut valitsemaan kahden vaihtoehdon väliltä: joko lopettaa tai laajentaa. Ne, joilla ei ole ollut edellytyksiä kasvaa, ovat joutuneet ajamaan toiminnan alas.
Maatalous keskittyy koko ajan. Tälle tielle ei näy loppua.