Biologian opiskelija Tuomo Jaakkonen nousee tikkaita pitkin koivun alaoksille, ja hänen opiskelijatoverinsa Janiika Aaltonen ja Mari Annala ojentavat neljän metrin korkeuteen pienen pöntön. Jaakkonen kiinnittää puunrunkoon erikoista pönttöä, jonka sormenpaksuinen ovensuu löytyy pohjasta. Vastavalmistunut asunto on tarjolla lepakoille.
Oulun yliopiston biologian opiskelijoiden killan Syntaksis ry:n 16 vuotta toiminut Operaatio Linnuntie huolehtii linnunpönttöjen kunnosta ja rengastaa pönttöjen poikasia tutkimuksia varten. Kahdensadan uuden linnunpöntön lisäksi biologian opiskelijat ovat vasaroineet parikymmentä kotia myös lepakoille.
"Kilta haluaa edesauttaa kaupungin lintukantoja ja oululaisten mahdollisuutta seurata lintuja ja nyt myös lepakoita mahdollisuuksien mukaan", projektivastaava Jaakkonen selvittää.
Ripustajat sijoittavat asumukset kaupungin puistoisille alueille. Lepakonpönttöjä voi havaita Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lisäksi Ainolan puistossa, Pikisaaressa ja Hietasaaressa. Uusia linnunpönttöjä on näiden paikkojen lisäksi Puolivälinkankaalla Odessan puistossa ja laajalti yliopiston läheisten kaupunginosien pyöräteiden varsilla.
Poikue tai poikamies
Biologian opiskelijat aikovat tarkkailla lepakonpönttöjen asumistilannetta säännöllisesti ja kirjata uusia havaintoja mahdollisia tutkimuksia varten. Janiika Aaltonen aikoo käydä viimeistään loppukesällä tarkistamassa, onko pönttöjen alalautaan ilmaantunut pieniä papanoita.
"Tämä on sellaista salatiedettä, koska emme voi tietää, tuleeko pönttöihin eloa. Mahdollisesti lepakot asuttavat muutaman kahdestakymmenestä, ja asukkaaksi asettuu joko lisääntymiskolonia tai poikamieslepakoita", Aaltonen arvelee.
Pöntöt tarjoavatkin rakennuksissa viihtyvälle lepakolle vakituisen asunnon. "Kukaan tuskin haluaa häätää yöeläintä pois, ja puun runkoon kiinnitettyä pönttöä remontoidaan rakennuksia harvemmin."
Aaltonen aikoo liikkua pönttöjen liepeillä öisin ja seurata lepakkojen liikehdintää detektorilla, joka madaltaa kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi.
"Minusta on kiinnostavaa tutkia kohdetta, josta ei vielä hirveästi tiedetä", vuosi sitten yöeläimiin hurahtanut Aaltonen kertoo.
Pohjanlepakon lukumäärää ei Aaltosen mukaan tiedetä. Havaintoja pohjanlepakosta on kuitenkin runsaasti, koska se saalistaa mielellään avoimilla kaupunkialuilla. Aaltonen aikoo kartuttaa alueen lepakkotietoutta työstämällä aiheesta pro gradu -tutkielmansa.
Helppo laittaa itsellekin
Jos rakennusten ullakoilla majailevat lepakot ovat häiriöksi, voi lepakonpöntön sijoittaa pihapiiriin ja toivoa majailijoiden muuttavan uuteen asuntoon. Aaltosen ja Jaakkosen mukaan yöeläimistä ei kuitenkaan ole muuta haittaa, kuin ulosteista kertyvä sotku ja poikasten vikinä.
"Lepakko on hyönteisiä syövänä nisäkkäänä hyödyllinen eläin. Sitä on turha pelätä, koska sillä ei ole minkäänlaista tarvetta koskea ihmistä. Se voi napsia hyönteisiä puolen metrin päästä tarttumatta ihmiseen", mies muistuttaa.
Lepakkopöntön sopivat seinät syntyvät höyläämättömästä laudasta, johon saa tarttuman pienillä kynsillä. Sijainniltaan pöntön pitää olla auringonpaahteelta ja tuulelta suojassa. Sen voi kiinnittää muutaman metrin korkeudelle puun runkoon tai rakennuksen seinään niin, että sen edessä ei ole lentoesteitä.