TornioAnu Tuomisen ensimmäinen Ars Fennica -palkintonäyttely on rakennettu Aineen taidemuseoon. Seuraavat kaksi näyttelyä ovat Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 16.10.-9.11. ja Salon taidemuseon Veturitallissa 22.11.-4.1. 2004.
Joka paikkaan on odotettavissa erilainen kokonaisuus.
Materiaali kirpputoreilta
"Kyllä tila vaikuttaa siihen, minkälainen näyttelystä muotoutuu, mitä teoksia otetaan mukaan ja miten ne asettuvat suhteessa toisiinsa. Alun perin tämän näyttelyn piti tulla vaihtuvien näyttelyiden tilaan, mutta viehätyin Aineen salin kiiltävästä lattiasta, ja sain tilan käyttööni. Siitä näki heti, että mun työt tulevat sopimaan sinne", pohtii Anu Tuominen.
Tuomisen teokset koostuvat sadoista kirpputoreilta löydetyistä esineistä ja niihin liittyy usein virkkaamalla toteutettuja osia.
"Joskus teos lähtee kiinnostavasta esineestä, jota rupeaa miettimään. Joskus taas ideaan täytyy hakea sopivaa tavaraa. Mitään kaavaa ei ole", kuvaa Anu Tuominen työskentelyprosessiaan.
"Virkkaaminen on nyt mielitekniikka. Ennen myös neuloin, mutta virkkaamalla saa aikaan vapaita ja myös kolmiulotteisia muotoja helposti."
Tuomiselle on teoksessa tärkeää sekä kiinnostava ulkoasu että käsitteellinen sisältö. Ilman kumpaistakin teos ei toimi.
Teosten materiaalit ovat usein kodin piiristä, naisen elämään liittyviä. "Sillä ei ole mitään erityistä merkitystä", sanoo Tuominen. "Tämä nais-miesjuttu taiteessa ei kiinnosta minua, eikä myöskään oman identiteetin käsittely kuvissa. Materiaalin valintaan vaikuttaa enemmän se, että tämäntyyppinen esineistö on lähellä, sopivasti käsillä."
Anu Tuominen on keräilijä.
Hänellä on kasoittain pannunlappuja, nenäliinoja, sukkia ja lapasia sekä tuhansittain nappeja.
"Aina kun menen uudelle paikkakunnalle, käyn kirpputoreilla. Se on myös tapa tutustua uuteen kaupunkiin. Täytyy tunnustaa, että paitsi työtä kirpputoreilla kiertäminen on rentoutumista, hauskaa niin kuin virkkaaminenkin."
Mutta raja tehdyn ja löydetyn materiaalin välillä on selvä. "En koskaan tee itse lisää löydettyjä esineitä. Esimerkiksi kaikki pannulaput ovat kirpputoreilta. Itse kaksisataa kappaletta virkkaamalla ei koskaan voisi päästä samaan moninaisuuteen käsialassa ja värivalinnoissa." Värikkäistä lapuista on jo rakentunut monta teosta. Tornioon syntyi kukkapannunlapuista Talvipuutarha.
Hiiri ja Usva hiipii aamun edellä
Omiin teoksiin säilyy aina läheinen suhde. Mutta ajan myötä joukosta erottuvat hyvät työt, ne jotka kestävät aikaa.
Taiteilijalle läheisimpiä Aineen näyttelyssä ovat kaksi sukkatyötä, Hiiri ja Usva hiipii aamun edellä.
"Hiiri syntyi niin vähällä, nappi vaan tuohon, ja silti se on elävän oloinen. Toinen sukkatyö on kotona vuoteen vieressä. Se on minusta niin kaunis, siinä on nuo aamuruskon värit raidoissa."
Palkinto ja sen
tuoma julkisuus?
"Ars Fennica -palkinnosta on pelkästään myönteistä sanottavaa. Taiteen julkisuus on Suomessa niin pientä, ettei minua tunneta tai tulla kadulla pysäyttelemään. Kyllä tällaisesta tunnustuksesta tulee hyvä mieli, varmuutta tekemiseen, kun tietää, että sillä on muillekin merkitystä. Ennen kaikkea palkinto kuitenkin auttaa tekemään taidetta niin kuin itse haluaa, kun ei ole huolta rahasta. Ei tarvitse ajatella miten tämänkin työn kehystää niin, että sen voisi joku ostaa. Voi tehdä vapaammin."