Oulu Tuomioistuimiin asti päätyneiden metsälakirikkomusten määrä on edelleen pieni ja ratkaisujen linja hapuileva. Tuore ympäristöasioihin perehtyneiden avainsyyttäjien verkosto ei ole ehtinyt vaikuttaa tilanteeseen ainakaan vielä.
Joensuussa perjantaina pidetyssä metsälakiseminaarissa uskottiin kuitenkin siihen, että ajanoloon metsäasiat ymmärretään myös tuomioistuimissa nykyistä paremmin. Vuonna 2002 tehdyn rikoslain muutoksen uskotaan myös selkiyttävän tilannetta. Nyt myös huolimattomuudessa tehdyt metsälakirikkomukset ovat rangaistavia.
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen viranomaispäällikkö Heikki Vähätalo torjuu väitteet metsäkeskusten haluttomuudesta selvittää havaittuja metsärikosepäilyjä ja saattaa niitä poliisitutkintaan.
Metsäkeskusten varovaisuutta metsärikoksissa ovat arvostelleet erityisesti Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksen tutkijat. Myös luonnonsuojelujä rjestöt ovat yhtyneet arvosteluun.
Vähätalon mielestä arvostelun kärki pitäisi suunnata mieluummin syyttäjiin ja tuomioistuimiin. Syytekynnys on metsärikoksissa selvästi korkeampi kuin rikosepäilyissä keskimäärin. Myös tuomioita jaellaan varovaisesti.
"Metsärikkomukset ovat hankalia selvitettäviä niin poliisille, syyttäjille kuin tuomioistuimillekin, koska niiltä puuttuu tarvittava metsällinen asiantuntemus", Vähätalo sanoo.
Myös yhtenäisen oikeuskäytännön puuttuminen on ongelma.
"Tuomiot saattavat vaihdella paljonkin eri puolilla maata. Tämä ei ole omiaan lisäämään kansalaisten samanarvoisuutta lain edessä", Vähätalo sanoo.
Avainsyyttäjäjärjestelmä ei ole tuonut hänen mielestään ainakaan vielä parannusta tähän ongelmaan.
Itsenäiset ratkaisut
Luontoväen vaatimukset siirtää metsälain valvonta alueellisille ympäristökeskuksille ei ole Vähätalon mielestä perusteltu.
"Viranomaisvalvojat tekevät ratkaisunsa metsäkeskuksissa itsenäisesti ilman johdon ohjausta saati painostusta. Toisen organisaation alla toimiminen ei toisi siihen mitään uutta", Vähätalo sanoo.
Metsärikosten ja erityisesti lievempien metsärikkomusten lyhyet vanhenemisajat ovat myös ongelma. Metsärikos vanhenee viidessä ja -rikkomus kahdessa vuodessa.
Useimmat tapaukset ovat Vähätalon mielestä niin hankalia selvitettäviä, että varsinkin rikkomusepäilyissä aika käy vähiin.
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella viimeisen kuuden vuoden aikana syyteharkinnassa olleesta tai edelleen olevasta17:stä metsärikkomustapauksesta viidessä on annettu langettava päätös. Tuomiot olivat sakkoja ja rikoshyödyn menetyksiä. Yhdestä päätöksestä on valitettu hovioikeuteen.
Kolmessa tapauksessa syytekynnys ei ylittynyt, ja kuusi on edelleen harkinnassa. Yksi tapauksista on ollut syyttäjällä jo viisi vuotta.
Vähätalo uskoo, että vuoden 2002 syksyllä tehty lakimuutos lisää tutkittavien tapausten määrää ja alentaa myös syytekynnystä.
"Lakimuutoksen jälkeen myös huolimattomuudessa tehdyt metsälakirikkomukset ovat rangaistavia. Aikaisemmin edellytetyn tahallisuuden osoittaminen oli usein hyvin vaikeaa", hän sanoo.
Ylisuuret hakkuut
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella esitutkintaan jätetyistä tapauksista suurin osa liittyy ylisuuriin hakkuisiin ja metsän uudistamisen laiminlyönteihin. Arvokkaiden luontokohteiden hävittämistapauksia on myös muutama.
Vähätalon mielestä tilanne Pohjois-Pohjanmaalla ei poikkea merkittävästi muiden maakuntien tilanteesta.
"Luontoliiton väite, että kiinnijäämisriski metsärikkomuksissa olisi vähäinen, ei pidä paikkaansa. Me tiedämme varsin hyvin, mitä tämän maakunnan yksityismetsissä tapahtuu. Sama tilanne lienee muissakin keskuksissa", Vähätalo sanoo.
Jonkin verran hankaluuksia aiheutuu siitä, että metsälain mukaisten erityisen arvokkaiden elinympäristöjen kartoitus on Pohjois-Pohjanmaalla edelleen kesken. Sama tilanne on Lapissa. Näillä näkymin Pohjois-Suomen yksityismetsien kartoitus saadaan valmiiksi vuoden 2005 lopussa.