Valtioiden ei pitäisi käydä keskenään kiistaa historian tulkinnasta, katsoo ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.). Tuomioja kirjoittaa maanantaina internetsivuillaan, että historiantutkijoiden kesken sellainen keskustelu on luonnollinen osa tiedeyhteisön olemusta.
"Sen sijaan erilaisten tulkintojen nostaminen valtiollisen tason kiistelyn kohteeksi ei ole toivottavaa eikä järkevää, eikä Suomessa näin ole tehtykään", Tuomioja kirjoittaa, mainitsematta suoraan Venäjän ulkoministeriön viime perjantaina esittämiä moitteita presidentti Tarja Halosen historiankäsityksistä.
Tuomiojan mielestä olisi erityisen huolestuttavaa ja vahingollista, jos erilaisia tulkintoja käytettäisiin perustelemaan ajankohtaisia vaateita ja muutospyrkimyksiä. Tähän ei onneksi nyt näytetä pyrkivän, hän toteaa.
Kysymys Suomen roolista toisessa maailmansodassa on Tuomiojan mielestä jo aika kaluttu.
"Suomen osalta väittely aiheesta Suomi toisessa maailmansodassa tuntuu jo, kuten englantilaiset sen sanovat, kuolleen hevosen ruoskimiselta. Historiantutkijat voivat edelleenkin täydentää kuvaa uusilla tutkimuksilla - kuten viimeksi Markku Jokisipilä väitöskirjassaan Aseveljiä vai liittolaisia - mutta aineksia sisäisiin tai ulkosuhteisiin vaikuttaviin riitoihin siitä ei enää saa."
Tuomiojan mielestä Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) puhe aiheesta viime syksynä oli sillä tavoin hyvin rakennettu, että siinä viitattiin sekä suomalaiseen että muiden maiden vähän eroavaan näkökulmaan.
Tuomioja arvelee, että kiihkottomaan keskusteluun ehkä pystytään vasta sitten, kun tapahtumista on kulunut tarpeeksi pitkä aika.
Esimerkiksi hän nosti tulkinnat Porvoon maapäivien ja Suomen sodan aikaisista tapahtumista, joiden tulkinta nousi 1800-luvun lopussa suomalais-venäläisten suhteiden keskeiseksi kiistakysymykseksi.
"On vaadittu melkein sata vuotta ennen kuin Suomessa on tätä senaikaista historiakiistaa Suomen valtion olemuksesta ja olemassaolosta voitu tarkastella niinkin kiihkottomasti ja tasapuolisesti, myös venäläisten argumentaatiota ymmärtäen, kuin Osmo Jussilan tuoreessa kirjassa Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917", Tuomioja pohdiskelee.