Pääkirjoitus

Tuo­mi­oja kuin Lip­po­nen

Tässähän oli jotakin tuttua. Jos sattui lukemaan Paavo Lipposen pääsiäisäksyilyn Turun Sanomista ja Erkki Tuomiojan haastattelun Kalevasta viikonvaihteessa, on hankala kuvitella, että miehet ovat normaalisti eri mieltä melkein kaikesta.

Tässähän oli jotakin tuttua. Jos sattui lukemaan Paavo Lipposen pääsiäisäksyilyn Turun Sanomista ja Erkki Tuomiojan haastattelun Kalevasta viikonvaihteessa, on hankala kuvitella, että miehet ovat normaalisti eri mieltä melkein kaikesta. Lipponen pisti matalaksi politiikan toimittajat, kaunamedian ylipäätään, puhemies Sauli Niinistön ja presidentin valtaoikeuksia tukevat demaritoverinsa.

Tuomioja jatkoi sunnuntaina siitä, mihin Lipponen pääsiäisenä lopetti. Pääministeri Matti Vanhanen ei Tuomiojan mielestä "kerta kaikkiaan ole uskottava johtaja" ja ulkoministeri Alexander Stubb "pikkuisen sokeakin USA:n ihailussaan". Lipposen kanssa Tuomioja on samaa mieltä siitä, että presidentillä on liikaa valtaa ja että "parlamentaarinen uudistus on vietävä loppuun asti".

Olipahan suoraa tekstiä. Tuomiojassa on mukana ikuinen ripaus oppositiopoliitikkoa, olipa hänen puolueensa sitten hallituksessa tai ei.

Kaikkein merkittävintä kahden raskaan sarjan demarin puheissa on kuitenkin se, että kummatkin rusikoivat omiaan pidäkkeettä nimenomaan presidentin valtaoikeuksista. Tähän saakka suomalaisessa politiikassa valtaoikeuksien arvostelijat on leimattu patamustiksi porvareiksi, jotka tyrkkivät presidenttiä jalustaltaan voidakseen vyöryttää Suomen puolustusliitto Naton jäseneksi.

Tuomiojalla ei taatusti ole Nato-sympatioita, vaikka niitä Lipposella olisikin. Siinä missä ulkoministeri Stubb leimataan USA:n kritiikittömäksi ihailijaksi, Tuomioja puolestaan näkee supervallassa kovin vähän hyvää. Voi syystä väittää, että hänen Nato-kammonsa on suurelta osin USA-kammoa.

Kalevan haastattelussa Tuomioja kaiken lisäksi myönsi ensi kertaa julkisesti, että otti ulkoministerikaudellaan yhteen Yhdysvaltain silloisen ulkoministerin Condoleezza Ricen kanssa. Pari kolme vuotta sitten sekä Tuomioja että maan ulkopoliittinen johto kiersi riitahuhut viittaamalla Suomen ja USA:n suhteiden olevan kunnossa. Eivät ne ihan kunnossa olleet, väitettiin mitä väitettiin.

Jotakin väkivahvasta demaripuolueesta on särkynyt, kenties peruuttamattomasti. Valtionhoitajapuolueen asema on vakavasti uhattuna. Edes vakava talouskriisi ei ole kääntänyt oikeistovirtausta. Kaiken lisäksi demarien pitäisi huolestua siitäkin, että puolueen nimiin menevät painavimmat puheenvuorot kuulee nykyään Paavo Lipposelta ja Erkki Tuomiojalta, ex-pääministeri-puheenjohtaja-puhemieheltä ja ikiradikaalilta vasemmistopasifistilta.

Kummastakin on unelmahöttö kaukana.


paakirjoitus@kaleva.fi