Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei kerro, lähteekö hän mukaan SDP:n puheenjohtajakamppailuun. Hän alkaa miettiä asiaa vasta 9. maaliskuuta pidettävän puoluevaltuuston kokouksen jälkeen, jos puheenjohtaja Paavo Lipponen ilmoittaa jättävänsä tehtävät.
Kolme vuotta sitten Tuomioja asettui Lipposen vastaehdokkaaksi jo tammikuussa. Hän hävisi Lipposelle numeroin 127-223."Kokemus oli myönteinen, mutta en haluaisi sitä toistaa", hän sanoo.
Jos Tuomioja lähtee mukaan, hän taistelee paikasta tosissaan. "Olin tosissani myös kolme vuotta sitten, vaikka asetelma oli aika toivoton. Tulos oli siihen nähden poikkeuksellisen hyvä."
Kilpaan mukaan lähteminen riippuu Tuomiojan mukaan monesta tekijästä kuten esimerkiksi siitä millainen asetelma on.
Ulkoministerin valistunut arvaus on, että Lipponen ei halua enää jatkoaikaa. Hän pitää ihmeenä, jos Lipposen vastaus on toinen.
Työministeri Tarja Filatov kuuluu niihin, joiden päätöksellä on tekemistä Tuomiojan päätöksen kanssa. "Haluan keskustella, mitkä hänen aikeensa ovat", Tuomioja kaartelee.
Puoluesihteeri Eero Heinäluoman vahva asema puheenjohtajakamppailussa ei häiritse Tuomiojaa. Hän epäilee, että häiritsee enemmän puoluekokousedustajia. "He kuitenkin haluavat pitää sen päätöksen itsellään."
Tuomioja toivoo mukaan runsaasti ehdokkaita, jotta saadaan aitoa keskustelua. "Tämä tuntuu olevan yleinen toive."
Kritiikin syynä
väärät ihmiset
Presidenttipelin alkamisesta kertova ulkopoliittinen keskustelu ei herätä Tuomiojassa enää suuria intohimoja. Osansa tykityksestä presidentti Tarja Halosen kanssa saanut Tuomioja sanoo hakeneensa arvostelusta konkretiaa, johon voisi vastata.
Tuomioja pani mielissään merkille, että presidentti Martti Ahtisaari asetti Suomen kehitysyhteistyön 40-vuotisjuhlassa maanantaina globaali- ja reaalipolitiikan vastakkainasettelun paikalleen. Ahtisaari ryöpytti ulkopolitiikan arvostelijoita siitä, että pitävät globaalien ongelmien parissa työskentelyä haihatteluna.
Entisen Suomen Yhdysvaltain suurlähettilään Richard Müllerin väite, että Suomen ulkopolitiikka vahingoittaa kansallisia etuja, saa Tuomiojan käyttämään tavallista tiukempaa kieltä.
"Kekkosen jälkeisen ajan suurlähettiläät ovat nousseet nyt äänekkäiksi arvostelijoiksi, jotka aikoinaan pitivät suunsa visusti supussa."
Tuomioja uskoo, että tässä ajassa ja tässä maailmassa ei Müllerin taidoilla enää pärjäisi. Ulkoministeri ei malta olla vihjaamatta siihen, miten suurlähettilään ura katkesi outoihin tarjoilulaskuihin. "Hän itse ei varmasti halua enää palata siihen."