Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) arvostelee selkein sanoin teleyhtiö Elisan johdon viimeaikaisia toimia. Hän kirjoittaa kotisivuillaan, että hän kuului aikoinaan silloisessa Helsingin Puhelinyhdistyksen edustajistossa siihen pieneen vähemmistöön, joka äänesti yhtiöittämispäätöstä vastaan.
"Ikävä kyllä kaikki mitä silloin arvioin voivan koitua seuraukseksi päätöksestä, näyttää myös toteutuneen", hän kommentoi kirjoituksessaan.
Tuomoja muistuttaa, että Elisa oli 1990-luvun puolivälissä vielä globaalissa katsannossa vähäpätöinen mutta tehokkaasti toiminut ja asiakasläheinen paikallinen puhelinmonopoli. Hän korostaa, että monopoli ei onneksi ollut yksityinen, vaan kyseessä oli puhelinliittymän omistajien hallitsema taloudellinen yhdistys, jonka korkeinta päätäntävaltaa käytti jäsenistön vaaleissa valitsema edustajisto.
"Tällainen osuustoiminnalle ellei suorastaan sosialismille haiskahtanut kummajainen oli tietenkin loukkaus muualla elinkeinoelämässä jyränneitä kapitalistisia perusarvoja vastaan, ja niin HPY:kin päätti itse päättää päivänsä muuttumalla nykyiseksi Elisa Oyj:ksi", hän veistelee.
Työntekijät maksumiehiksi
Tuomioja huomauttaa, että Elisa on tähän saakka selviytynyt perustoimintojensa tuottojen turvin monista kalliiksi käynneistä mediaseksistisistä seikkailuistaan. Samalla hän arvostelee, että niin kuin aina kapitalismissa, on Elisakin panemassa työntekijänsä johtajien ja omistajien tekemien virheiden maksumieheksi.
"Se on nykypäivän shareholder value - pohjaiselle ja pörssiyritysten neljännesvuositulosten perässä juoksevalle kapitalismille tavallista, vaikka toteutustapa onkin poikkeuksellisen härski. Ei niin, etteivätkö johtajat vanhassakin HPY:ssä osanneet elää herroiksi, mutta sen kaltaista menettelyä johon Elisan johto turvautuu eivät hekään - eikä heidän yläpuolellaan istunut omistajavaltaa käyttänyt edustajisto - olisi hyväksyneet."
Tuomioja muistuttaa ylistäneensä monissa puheenvuoroissaan omistuksellista sekataloutta, jossa toimivat rinnakkain niin perhe- ja pienyritykset, valtion ja kuntien omistamat yritykset, osuustoiminta kuin erilaiset pörssiyrityksetkin.
"Jos tästä joukosta epätervein pitäisi karsia pois, niin valintani osuisi niihin pörssiyrityksiin, jotka toimivat vain lyhyen aikavälin omistajavoiton maksimoimiseksi. Pörssi sinänsä on tärkeä osa toimivaa markkinataloutta, mutta jos sen kautta omistamisesta katoaa kaikki yhteiskuntavastuu ja ylipäätään pitkäjänteinen sitoutuminen yritysten kestävään menestykseen, päädytään sosiaalisesti ja taloudellisesti kestämättömään järjestelmään", hän kirjoittaa.