Suomen tuomioistuinlaitos kokee melkoisia muutoksia, jos valtio päättää hyödyntää kaikki laitoksen kehittämisehdotukset esitetyssä muodossaan. Asiaa pohtinut komitea luovuttaa selvityksensä tänään oikeusministeri Johannes Koskiselle (sd.)
Itä-Suomen hovioikeuden presidentin Markku Arposen johtama komitea esittää muun muassa tuomioistuinlaitoksen eriyttämistä omaksi virastokseen oikeusministeriön alaisuudesta, tuntuvaa käräjäoikeuksien määrään vähentämistä sekä lautamiesten käytön rajoittamista ja äänivallan muuttamista.
Tuomioistuinlaitoksen kehittämislinjoja selvittänyt Markku Arposen johtama komitea on kasannut mittavan, mutta odotetun muutospaketin. Suuri osa sen parrasvaloihin nostamista asioista on ollut vireillä jo pitkään.
Komitean enemmistö erottaisi tuomioistuinlaitoksen oikeusministeriöstä. Oma keskushallinto korostaisi tuomioistuinten riippumattomuutta yhteiskunnassa ja muutoinkin selkeyttäisi niiden asemaa. Vähemmistön mukaan oikeusministeriöön pitäisi perustaa erityinen tuomioistuinlaitoksen kehittämisyksikkö.
Suomessa on komitean mielestä yhä liikaa käräjäoikeuksia. Niiden lukumäärä on jo pudotettu 53:een, mutta komitean mielestä 30-40 käräjäoikeuden kokonaismäärä takaisi paremmat kehitysmahdollisuudet. Käräjäoikeuksissa tulisi olla vähintään kahdeksan tuomaria. Yksikkökoon kasvattamisessa pitää komitean mukaan kuitenkin huomioida myös palveluiden saatavuus.
Lautamiesjärjestelmän komitea säilyttäisi, mutta rajaisi heidän käytön vain törkeiden rikosten käsittelyyn. Niissä ja vaikeissa riita-asioissa komitea lisäisi useampien ammattituomareiden kokoonpanojen käyttöä.
Komitean enemmistö ottaisi lautamiesten valinnan pois kunnanvaltuustoilta, mikä saattaisi lisätä luottamusta järjestelmää kohtaan. Lautamiesten tulisi edustaa monipuolisesti väestöä ja tuomioistuimet haluavat olla mukana heidän valinnassaan. Lisäksi komitean enemmistö muuttaisi lautamiesten yksilöllisen äänioikeuden yhteiseksi, mikä korostaisi ammattituomareiden asemaa.
Joustoa lisää
Komitea suhtautuu pidättyväisesti rikosasioiden ratkaisuvallan siirtämiseen nykyistä laajemmin syyttäjille ja poliisille. Se olisi oikeusturvan ja perus- ja ihmisoikeuksien kannalta sekä periaatteellisesti ongelmallista. Rikosprosessille asetettavat kasvavat vaatimukset voidaan komitean mielestä ottaa huomioon kehittämällä nykyistä tuomioistuinmenettelyä keveämmäksi ja joustavammaksi.
Keveyttä ja joustoa saadaan, jos kiinteistöjen kirjaamisasiat siirretään hallintoviranomaisille sekä kuolleeksi julistamiset, asiakirjojen kuolettamiset, valojen ja vakuutusten vastaanottamiset, julkisiin kaupanvahvistuksiin ja perunkirjoitukseen liittyvät tehtävät muille viranomaisille ja siviilivihkimiset sekä parisuhteen rekisteröinti maistraateille.
Lisää tehoa asioiden käsittelyyn on saatavissa myös neuvontajärjestelmän vahvistamisella, sovittelun alueellisen tasapuolisuuden turvaamisella lailla, ryhmäkanteen uudelleen käyttöön ottamisella sekä oikeudenkäyntiavustajien vaatimustason nostamisella ja tekemällä tehtävästä luvanvaraisen.
Komitea suhtautuu kielteisesti uusien erityistuomioistuinten perustamiseen ja se haluaa luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa oikeusasteissa. Tuomareiden erikoistuminen olisi sen mielestä suotavaa, mutta samalla pitäisi turvata myös tehtäväkierto.
Päällikkötuomareiden virat komitea laittaisi määräaikaisiksi ja se varaisi kiintiön avulla mahdollisuuden myös perinteisen tuomarikoulutuksen ulkopuolisille juristeille hakea käräjätuomareiden virkoja.
Komitea esittää tuomareiden valvontalautakunnan perustamista. Se voisi arvostella tuomarin toimintaa ja antaa hänelle varoituksen sekä tarvittaessa saattaa rikostutkinnan vireille. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on luotava mahdollisuus paneutua vaikeiden ja oikeusturvan kannalta merkityksellisten asioiden laadukkaaseen käsittelyyn.