Uuden Valamon luostarin johtaja, igumeni Sergei istuu päärakennuksen toisen kerroksen takahuoneessa. Seinällä on muotokuvia mustiin pukeutuneista kirkonmiehistä, jotka ovat toimineet Valamon luostarin johtajina viimeisen parin vuosisadan aikana; ensin Laatokan Valamossa, vuoden 1940 jälkeen Uudessa Valamossa Heinävedellä.
Nuori, 41-vuotias luostarin johtaja, igumeni Sergei myöntää kokevansa suureksi kunniaksi olla näiden arvostettujen kirkonisien joukossa.
Vaikka luostari elää ikään kuin omaa elämäänsä kaukana katalasta maailmasta, maailman murheet heijastuvat tänne.
"Tuntuu siltä, ettei yrityksillä ole moraalista ja eettistä vastuuta enää yksilöstä, työntekijästä. Jatkuvasti saa kuulla, kuinka vaikeaan tilanteeseen ihmiset joutuvat. Ei voi kuin paheksua tätä menoa. Ennen vanhaan kristilliset arvot sentään merkitsivät sitä, että yritysten suhde työntekijään oli inhimillisempi", luostarin johtaja pohdiskelee.
Igumeni Sergeistä tuntuu kuin ahneudella ei olisi enää mitään rajoja. Hän pitää käsittämättömänä, että samaan aikaan kun yritykset tekevät entistä parempaa tulosta, ne irtisanovat työntekijöitä. "Ei näin voi toimia", itsekin keskikokoista työnantajayritystä, luostaria, johtava igumeni toteaa.
Vaikka luostarin tuloksessa ei ole aina hurraamista ja kesän sää vaikuttaa siihen paljon, luostarissa ei ole menty lomautuksiin hiljaisinakaan aikoina. "Talvella syömme kesän tulosta. Koemme vastuumme näistä ihmistä. Täytyy tyytyä vähempään", igumeni Sergei kertoo.
Jokainen on Jumalan kuva
Viinijärven Viinirannan kylässä syntynyt, isän puolelta ortodoksisen ja äidin puolelta luterilaisen kasvatuksen saanut igumeni, maallikkonimeltään Yrjö Rajapolvi, on kulkenut tavanomaisen tien luostariin. Takana on pappiskoulutus, pyhiinvaelluksia, talkootöitä sekä toimimista noviisina ja munkkina. Kuuliaisuustehtävä luostarin hotellin vastaanotossa pani nuoren kokelaan koville.
"Työhön vastaanotossa minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta enkä osannut ikinä kuvitella tekeväni sellaista. Pyysin pariin otteeseen silloista luostarin johtajaa siirtämään minut toiseen tehtävään, mutta hän ei suostunut. Sitten ajattelin, että jos täällä aikoo olla viisikymmentä vuotta, parempi on muuttaa asennetta."
Pikku hiljaa hän alkoi pitää työstä. Tätä auttoi sen oivaltaminen, että jokaisessa luostariin tulijassa on Jumalan kuva. "Jos me palvelemme häntä kuin Kristusta, silloin me teemme parhaamme, ja silloin jokainen on meidän kunniavieraamme."
Jumalan määritteleminen vetää igumeni Sergein hetken hiljaiseksi. Hän katsoo kuin vastausta etsien kirkonmiesten kuvien suuntaan ylöspäin ja vastaa:
"On vaikea määritellä, mikä hän on, kun hän on kaikkivaltias ja kaiken luoja. Jumala on luonut ihmisen, jolle hän sallii myös koettelemuksia ja ahdistuksen aikoja. Rakkaudessaan ihmistä kohtaan hän voi toimia näin. Ilman Jumalaa ihminen ei ole sitä, miksi hänet on luotu."
Kutsumus vie munkiksi
Valamon veljestöön kuuluu kymmenkunta henkilöä. Vuonna 1997 veljestö valitsi Sergein luostarin johtajaksi. Arkkipiispa vahvisti valinnan. Edellinen johtaja Panteleimon työskentelee Oulun hiippakunnan piispana. Ortodoksisen kirkon neljästä piispasta kolme on Valamon kasvatteja; Panteleimon lisäksi myös Ambrosius ja Arseni.
Tänään luostaria kohtaan ilmenee jonkinasteista kiinnostusta. Igumeni Sergei arvioi, että veljestön luku saattaa kasvaa vielä tulevana kesänä ainakin yhdellä, mahdollisesti jopa kolmella noviisilla.
Hän muistuttaa, ettei munkiksi aleta hetken mielijohteesta. Siihen täytyy olla kutsumus. Raamattua mukaillen hän kuvailee kutsumusta: "On niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet omakseen naimattomuuden. Jos voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
Igumeni Sergei kokee olonsa luostarissa kotoisaksi. Hän huomauttaa, ettei luostarissa eletä umpiossa. Vaikka televisiota ei katsota, päivän lehtiä lukemalla pysytään ajan hermolla. Ja kun maailmalla menee huonosti, munkit rukoilevat maailman ja ihmisten puolesta.
"Luostarilla on varmasti oma merkityksensä suomalaisessa yhteiskunnassa, kun otetaan huomioon, kuinka tehokkuusvaatimukset lisääntyvät ja ihmisten työpaineet kasvavat. On tärkeää, että on paikkoja, joihin voi tulla hiljentymään, saamaan voimia - voimaantumaan", igumeni Sergei sanoo.
Luostariin voi tulla kuka tahansa. Voi tulla maksavana asiakkaana ilman erityistä ohjelmaa. Tai voi osallistua kansanopiston kursseille, kuten retiriitteihin, ohjatuille hiljentymiskursseille.
"Kun heräsi idea, että kansanopistossamme voisi olla retriittejä, suhtauduin siihen skeptisesti (epäillen). Sanoin ääneen, että meillähän on jatkuvasti retriittejä, miksi me tarvitsemme tällaista. Myönnän, ettei se ole näin yksinkertaista. Ihmiset eivät välttämättä osaa hiljentyä. En uskonut, että retriiteillä olisi ollut niin suuri kysyntä", johtaja myöntää.
Ikoni pysäytti Heinävedelle
Vanhan kartanon päärakennuksen, nyttemmin luostarin päärakennuksen, toisen kerroksen yhden oven päällä on pieni pyhä kuva, luostarin perustajaisien, Sergei ja Herman Valamolaisen ikoni. Se ei ole mikä tahansa pyhä kuva, vaan osaltaan sen ansiosta sotaa Laatokan Valamosta pakoon lähteneet munkit asettuivat juuri Heinävedelle.
Kun lähtö Valamon saarelta tuli vuonna 1940, munkit alkoivat etsiä sisä-Suomesta sopivaa paikkaa luostarille. Yhdellä etsintämatkallaan he tulivat ministeri Yrjö Saastamoisen omistamaan kartanoon Heinävedelle.
Munkit löysivät yhdestä kartanon päärakennuksen kolmannen kerroksen huoneesta Valamon pyhittäjien Sergein ja Hermannin ikonin. He ihmettelivät, miten on mahdollista, että juuri tämä heille tärkeä ikoni löytyy Savon sydämestä.
Ministeri kertoi munkeille, että 12 vuotta aikaisemmin Hollannin prinssi Henrik oli vieraillut Suomessa ja käynyt Saastamoisen kanssa Laatokan Valamossa, missä Henrikille oli lahjoitettu tuo ikoni. Kotimatkalla he olivat olleet muutaman päivän Heinävedellä, minne prinssi unohti lahjansa.
"Kun munkit tulivat tänne, heille luostarin perustajien ikoni oli merkki Jumalalta. Niinpä se on nyt kunniapaikalla", igumeni Sergei esittelee.
Uuden Valamon luostari oli kuolla munkkien "sukupuuttoon" 1970-luvulla. Laatokan Valamon vanhat munkit olivat siirtyneet ajan rajan toiselle puolelle eikä uusia munkkeja siunaantunut. Mutta luostari ei kuollut. Igumeni Sergein sanoin "Jumalalla oli erilaiset suunnitelmat".
Vuodesta 1977 muodostui käännekohta. Arkkipiispa Paavalin johdolla Valamoon nousi uusi kirkko ja sen myötä alkoi uusi vaihe luostarin historiassa. Tätä vaihetta eletään nyt.