Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat viimekesäiseen tapaan iskeneet Ainolan puiston tuomiin. Toukkien harmaaseen harsoon kietomia oksia löytää Hupisaarilta liiemmin etsimättä.
"Tuomenkehrääjäkoille näyttäisi olevan täällä pohjoisessa suhteellisen tyypillistä, että tuho toistuu harvoin, mutta kun joukkoesiintymä tulee, sitä kestää aina kolme tai neljä kesää peräkkäin", kertoo intendentti Juhani Itämies Oulun yliopiston eläinmuseosta.
Useammankaan kesän kuritus ei silti tapa tuomia. Itämiehen mukaan tuomet näyttävät kestävän jatkuvan syönnin hyvin. Joukkotuhon lopettajina toimivat lopulta loiset, joiden runsastumiseen menee Itämiehen mukaan useampi vuosi.
"Myös tuomen lehtien puolustuskyky paranee vuosi vuodelta. Ravintoarvo menee huonommaksi ja huonommaksi", Itämies kuvaa.
Toukkien kasvun loppuvaiheessa tuomet voivat olla kaljuiksi syötyjä ja puut kauttaaltaan harson peitossa.
Seitti suojaa toukkia linnuilta ja muilta toukkia syöviltä eläimiltä. Viime vuonna lehdettömiksi kaluttuja puita löytyi Hupisaariltakin paljon.
Toukat koteloituvat Oulun leveysasteilla Itämiehen mukaan heinäkuun alkupuolella ja aikuiset perhoset ovat lennossa jo heinäkuun loppupuolella.
Loppukesällä tuomien luona käykin toisenlainen kuhina, kun valkeasiipiset perhoset parveilevat puiden luona pariutumis- ja munimispuuhissa.
Tuomenkehrääjäkoin toukkia ei juurikaan voi torjua. Toisinaan suositellaan toukkien poistamista voimakkaalla vesisuihkulla, mutta tämä voi vahingoittaa kasvejakin.
Mekaaninen poistaminen on lisäksi väliaikainen ratkaisu. Tuomenkehrääjäkoi on niin yleinen, että syksyllä paikalle löytää kyllä aikuisia perhosia muualta ja tuho odottaa taas seuraavana keväänä.
Toisaalta haitta on lähinnä esteettinen ja ohimenevä, joten lienee viisainta odottaa joukkoesiintymän luontaista loppumista.
Muista alkukesän tuholaisista Juhani Itämies odottelee kirvojen ja lehtipistiäisten runsastumista. Alkukesän viileys on hillinnyt kirvojen kasvua, mutta lämpenevät säät suosinevat nyt kirvoja.