Jalkapallojoukkueen pelaaja upottaa rangaistupotkun maaliin, ja joukkueen pelaajat ympäröivät sankarin onnitteluja ja halauksia varten.
Hetkeä aikaisemmin kentälle oli ilmestynyt myös toinen kasa, jossa ei kuitenkaan ollut kyse haliringistä. Toisen joukkueen pelaajat ympäröivät rangaistuspotkun tuominneen erotuomarin ja protestoivat rajusti tuomiota.
Tuttu tilanne nykyisiltä pelikentiltä?
Kyllä vain, mitä tärkeämpi ottelu ja mitä epäselvempi tilanne, sitä hanakammin pelaajat, valmentajat ja myös yleisö kyselevät tuomioiden perään.
Eikä kyseessä ole mikään jalkapallon erityispiirre. Tuomarit saavat kuunnella niska punaisena palautetta lähes lajissa kuin lajissa.
"Suoraa yksiselitteistä sääntöä protestoinnista rankaisemiseen ei ole. On pitkälti jäällä olevan tuomariston omassa harkinnassa, milloin rajat ylittyvät", jääkiekon SM-liigan erotuomarijohtaja Arto I. Järvelä kertoo.
"Selkeästi alatyyliset ilmaisut, nimittelyt ja haistattelut johtavat rangaistukseen."
Rajanvedossa vaihtelua
Järvelän mukaan jääkiekko on yksi kovimmista kontaktilajeista, ja tietynlaiset tunteenpurkaukset ovat luonnollinen osa lajia. Purkausten täytyy kuitenkin olla hallittuja, jotta ne pystyy hyväksymään.
Myöskään jalkapallossa ei ole selvää rajaa sille, milloin liiallisen protestoinnin raja ylittyy. Syksyllä tuomarinuransa päättäneen oululaisen jalkapallotuomari Herkko Holopaisen mukaan pelaajan ja tuomarin kahdenkeskisessä kommunikoinnissa kannattaa pitää kortit taskussa.
"Raja ylittyy silloin, kun protestointi näkyy ja kuuluu isommalle alueelle, eli muille pelaajille ja yleisölle", Holopainen arvioi.
Lajien välillä on eroja
Joukkuelajien välillä on selviä eroja siinä, minkä verran tuomarille kärsii protestoida. Vähemmän kontaktia sisältävissä lajeissa, kuten salibandyssa ja lentopallossa protestointi ei ole yhtä näkyvää.
Säännön vahvistava poikkeus löytyy pesäpallosta. Kokonaan kontaktiton laji on tuomarin kannalta rankka. Varsinkin syöttötuomari on jatkuvan psyykkauksen ja kotipesän pelaajien tunteenpurkausten kohteena. Pelaajien ja tuomareiden turpakäräjät ovatkin osa kansallispelin luonnetta.
Yksilölajeissa tuomarin arvosteleminen ei kuulu samalla tavalla pelin luonteeseen kuin joukkuelajeissa. Kovasta kontaktista huolimatta kamppailulajeissa tuomarin tuomioita kunnioitetaan.
Sama tilanne on tenniksessä, jota pidetään herrasmiesten lajina. Tosin tässäkin tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön: yksi lajin legendoista, USA:n John McEnroe tunnettiin todellisena tuittupäänä ja tuomareiden riesana.
Kokonaan oma juttunsa ovat arvostelulajit, kuten mäkihyppy ja taitoluistelu, joissa kilpailijat ja tuomarit eivät kommunikoi kilpailusuorituksen aikana.
Tuomiot eivät muutu
Tuomarien antamia tuomioita ei periaatteessa muuteta, mutta protestoinnissa on kyse myös taktisesta valinnasta. Tuomaria psyykkaamalla pyritään vaikuttamaan tuleviin tuomioihin, joita ei ole vielä edes annettu. Tuomarit ovat inhimillisiä, ja hyvin usein he pyrkivät hyvittämään kiistanalaiset tuomiot vääryyttä kärsineelle joukkueelle - ennemmin tai myöhemmin.
"Psyykkaaminen lienee lajista riippumaton ilmiö, mutta ei sitä paljon esiinny", erotuomarijohtaja Järvelä vähättelee.
Rikkeiden kalastaminen vastustajalle on tuttu monesta lajista. Järvelä näkee jääkiekon ja jalkapallon tuomaroinnissa ainakin yhden periaatteellisen eron: jalkapallotuomarin tekemät ratkaisut ratkaisevat helposti koko pelin.
"Katsoin maanantaina ottelua, jossa Cristiano Ronaldo yritti kalastaa punaista korttia maalivahti Antti Niemelle. Rangaistuspotkun, punaisen kortin ja kahden pelin pelikiellon sijasta tuomari antoi filmaamisesta Ronaldolle keltaisen kortin."
"En kadehdi jalkapallotuomareita, koska pelaajat yrittävät harhauttaa heitä, ja peli voi ratketa siihen."
Tuomarin osa ei ole helppo. Pelin tiukat tilanteet vaihtuvat päätösvihellyksen jälkeen joukkueiden ja median arvosteluksi. Kiitosta saa harvoin ja neutraali palaute tarkoittaa usein onnistunutta iltapuhdetta.
Valmentajien sättiessä tuomareita heiltä unohtuu usein se tosiseikka, että tuomarit ovat heistä ne ainoat puolueettomat. Valmentajat sen sijaan näkevät tilanteet aina oman joukkueensa näkövinkkelistä.