Täyden tuolihissin evakuoiminen kestää pohjoissuomalaisilta rinnetyöntekijöiltä vähintään kaksi tuntia. Hiihtohissin rikkoontuessa tärkeimpiä asioita nopean alas auttamisen lisäksi ovat ylhäällä värjöttelevien laskettelijoiden lämpimänä ja rauhallisena pitäminen.
Vaijeristaan jumittuneen tuolihissin evakuointia kokeiltiin keskiviikkona Pyhätunturilla neljän pohjoissuomalaisen laskettelukeskuksen ja pelastustoimen yhteisissä harjoituksissa. Kolmen istuttavaan Pyhän Polarhissiin mahtuu enimmillään reilut 150 laskettelijaa, mutta harjoituksessa pelastettavina oli kolmisenkymmentä ihmistä.
Ensimmäisen laskettelijaerän toivat alas Rukan ja Pyhätunturin rinnetyöntekijät. Huoltomiehet kiipesivät tolppien kautta noin viidessä metrissä keikkuvaan vaijeriin ja hilasivat itsensä hissituolin kohdalle erityisten pelastustikkaiden avulla.
Pelastustikkailla seisovat miehet kehottivat hississä istuvia nostamaan turvakaaret ylös. Sitten he laskivat allaan istuville laskettelijoille vinssiin kiinnitetyt pelastusvaljaat, jotka piti pujottaa kainaloiden alitse ja molempien jalkojen ympäri. Sen jälkeen hissistä pudottautuminen sujui turvallisesti ja tasaisesti.
Pelastettavina olleet Pyhätunturin hiihdonopettajat Markus Perttunen ja Juuso Kivikoski eivät hätkähtäneet pudotusta.
"Valjaat oli helppo pukea jäisilläkin sormilla. Jos vieressä olisi korkeita paikkoja pelkäävä oppilas, hän tarvitsisi varmaankin apua", Perttunen sanoo.
Huopia ja lämmintä juotavaa
Pyhätunturin harjoituksessa koejoukkona oli hiihtokeskusten ja pelastustoimen työntekijöitä, joille korkealla istuminen ei ole uutta. Myöskään sää ei ollut harjoituspäivänä kolea tai sateinen.
Harjoituksen järjestäneen Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtajan Guy Catanin mukaan näin ei todennäköisesti ole tosi tilanteen sattuessa.
"Pakkasta voi olla parikymmentä astetta, voi tuulla tai sataa räntää. Silloin hississä odottelu on rankkaa. Ensisijaisen tärkeää onkin asiakkaiden lämpimänä pitäminen ja rauhoittelu", Catani sanoo.
Hiihtohissin jumittuessa hississä istuville käydään huutelemassa neuvoja maasta käsin moottorikelkalla ajaen. Joissakin tuolihisseissä, muun muassa Levillä ja Rukalla, voidaan tietoa antaa myös kaiuttimien kautta. Catanin mukaan tärkeää on kuitenkin hissihenkilöstön paikalla käyminen.
"Ihmisen rauhoittava voima on kaiken a ja o. Samalla nähdään myös, onko jollakin suurempi hätä", Catani muistuttaa.
Sekä rauhoittamisessa, että pelastusvaljaiden pukemisessa nousevat esiin kieliongelmat. Pyhätunturin harjoituksessa pohdittiin, kuinka ohjeita annettaisiin esimerkiksi humalaiselle venäläismiehelle. Jonkinlainen sanasto-opas on esimerkiksi Levillä, mutta parhaimpana vaihtoehtona pidettiin pelastavan työntekijän laskeutumista itse valjaita pukemaan.
Hississä hytisevien lämmittämiseen on hiihtokeskuksissa varauduttu huovilla. Niitä sekä kuumaa juotavaa voidaan heittää hisseihin narun tai muovipussin avulla.
Suomalaiset tuolihissit kulkevat keskimäärin 5-7 metrissä. Korkeimmillaan hissi kulkee Rukalla noin 15 metrissä. Kun lunta on alla parikin metriä, voidaan osa hissituoleista evakuoida tikkailla.
Hiihtohissien pelastusjärjestelmät vaihtelevat merkeittäin. Pyhätunturin harjoituksessa käytettiin kolmenlaisia pelastusvaljaita. Eniten pelastussysteemi poikkeaa Himoksella. Siellä hissin vaijeri laskettaisiin pois tolppien päältä ja hississä istuvat pääsisivät pois tuolien yltäessä maanpinnalle.
