Oulu Herkän vaaleanpunainen, miedolle hyvälle saippualle tuoksuva suopayrtti, rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis), kansanomaisesti saippuakukka, puskee voimalla esiin Oulun ydinkeskustassa Franzénin talon pihalla asfaltin ja kivijalan välistä. Niin se on tehnyt vuosia, vuosikymmeniä, mahdollisesti liki pari vuosisataa. Ehkäpä joskus, ennen pihan asfaltointia suopayrtti on saanut olla vapaammin talon omassa kukkatarhassa.
Kesän alussa suopayrtin varret soikeine, tummanvihreine lehtineen nousevat tarmokkaasti nykyisestä ahtaasta pimennostaan. Heinäkuun puolestavälistä lähtien uhkeat kukkaviuhkot peittävät pari metriä talon rapistuvaa kivijalkaa. Ainakin jonkin aikaa - pihapysäköinnin autot kun puskevat kukat armotta kumoon, aivan kuin ajajat eivät näkisi kukkia autonnokan ja seinän välissä. Eikä sateet yllä kukkapehkoa kostuttamaan. Nokkoset ja pujot kilpailevat myös omasta tilastaan kivijalan ja asfaltin ahtaassa raossa.
Suopayrtti on Suomen vanhimpia puutarhaperennoja ja yhä vanhojen puutarhojen vakiokasvi Oulun seudullakin. Se kuuluu Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvistoon sekä perinneperennoja myyvien puutarhojen valikoimiin. Etelä- ja Keski-Euroopassa suopayrtti on luonnonvarainen.
Jo viikinkien
hyötykasvi
Ruotsalaisten puutarhojen kasviluetteloissa suopayrtti mainitaan 1600-luvun puolivälissä. 1700-luvun jälkipuoliskolla suopayrtti kuului yhtenä lajina P. A. Gaddin laajamittaisiin viljely- ja puutarhakasvikokeiluihin Turussa. Oulussa tiedetään 1700-luvun lopussa olleen puistoissa ja puutarhoissa yli 100 perenna- ja hyötykasvia. Oulun 1900-luvun alun kasvi-inventoinneissa suopayrtti mainitaan nimeltäkin.
Mutta vielä vanhempaa, jo viikinkiajoilta saakka, on suopayrtin käyttö Pohjoismaissa hyötykasvina, pesuaineena ja rohtokasvina. Suopayrtin vahvoista juurakoista saadaan saippuamaista, vedessä vaahtoavaa ainetta, jolla ennen vanhaan on pesty muun muassa lampaanvillaa. Rohdoilla on hoidettu kihtiä, yskää ja paiseita.
Franzénin talo on ollut oululaisen kauppaneuvos Frans Johan Franzénin kauppa- ja asuintalo, joka rakennettiin Oulun palon 1822 jälkeen. Tontin muiden rakennusten kanssa se tuolloin muodosti suljetun, suojaisan pihapiirin, jossa on saattanut olla tilaa pienelle puutarhalle ja kukkamaallekin.
Franzénin talon kivijalan arvellaan olevan peräisin ajalta ennen vuoden 1822 paloa. Ehkäpä sitkeä suopayrtti olisi ollut kivijalan juuressa jo silloin.
