Lilla Teatern, Helsinki. Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran . Ohjaus ja dramatisointi Laura Jäntti. Lavastus ja puvut Pekka Ojamaa. Musiikki Jussi Tuurna ja Janne Halonen. Näyttämöllä Margit Lindeman, Vilma Melasniemi, Lilga Kovanko, Pia Runnakko, Sampo Sarkola, Carl Gustaf Wentzel, Sinikka Sokka ja Janne Halonen.
Herkullinen ruuantuoksu täyttää teatterin.
Ei, ei se todellakaan ole mikään käry, joka tulee läheisestä ravintolasta.
Sen täytyy leijailla näyttämön suunnasta.
Näyttämön ruskeanhämyisessä keittiössä touhuaa yhtä meksikolaisen näköisessä ympäristössä kuin FridaKahlon omienkuvien taustamaisemissa asetelmallinen naisia ruuanlaittopuuhissa. He tuntuvat tulleen tänne suoraan Bernarda Alban talosta.
Ei, emme kuitenkaan istu katsomassa espanjalaisen Federico Garcia Lorcan näytelmää äidistä, joka komentaa talouttaan rautaisesti ja levittää patoutunutta vihaa ympärilleen, ja hänen vartioituja tyttäriään ja salaisuuksia tuntevaa palveluskuntaa. Ei, tämä on ihan toinen näytelmä, vaikka sen juonenkulussa onkin kiusallisen paljon muistumia ja yhtäläisyyksiä Bernarda Albasta.
Tämä on Laura Esquivelin tekstiä, josta toinen Laura, Laura Jäntti, on työstänyt kutkuttavan ruokateatterimaisesti yleisöä houkuttelevan, elegantisti viihdyttävän produktion. Viisikymppisen meksikolaiskirjailijan läpimurtoteokseksi mainitusta romaanista on tehty elokuvakin sen lisäksi että se on käännetty tähän mennessä yli 30 kielelle. Kaksikielinen Lillan on pitänyt sitä ruotsinkielisenä ohjelmistossaan jo ennen nyt nähtävän suomenkielisen tulemista.
Tätä on helppo kaupata firmoillekin, tiedottaa viidakkorumpu. Teatteri on selvästi sisäistänyt mitä miellyttävimmällä tavalla tulosvastuunsa!
Viimeistään siinä vaiheessa, kun esityksen herkulliselle menolle keskeinen Sinikka Sokka, keittäjä Nachan roolissaan, tulkitsee nautinnollisesti suklaachilin täydellisen reseptin, olen myyty.
Pimeässä katsomossa ei tarvitse edes yrittää tuhrustaa ohjetta muistiin:
"Kaksi päivää aiemmin tapettu kalkkuna puhdistetaan ja keitetään suolavedessä..."
Ei, sillä käsiohjelma hurmaavassa vanhahtavuudessaan on myös keittokirja, ja kaikkia reseptejä on mahdollisuus kokeilla itse. Tätä suklaachiliäkin, jossa oikeaoppisuuden takaamiseksi tarvitaan kolmenlaista chiliä, mulato-, pasilla- ja anchochiliä, myös chilipippureiden siemeniä ja vielä ainakin sianihraa, viiniä, kaksi suklaalevyä, seesaminsiemeniä, anista ja viisi valkosipulinkynttä.
Valmistamisen ihanuus päättyy näin:
"Kalkkunan palat, suklaa ja muut ainekset sekoitetaan padassa, sokeria lisätään maun mukaan - annetaan maustua ja nostetaan liedeltä."
Ihanaa olisi, jos pääsylippuun kuuluisi myös ateria kuten muodikkaiksi tulleissa ruokateattereissa on nykyään tapana. Mutta toistaiseksi tämän esityksen yleisö on kuin Pavlovin koirakokeissa, alkaa kuolata jo, kun Sinikka Sokka kertoo reseptiä, ja sitten onkin mentävä muualle syömään.
Näyttelijätiimi on uteliaisuutta herättävä. Onhan mukana tunnettujen teatteridynastioiden uutta polvea: VilmaMelasniemi perheen traagisena kaunotar Titana ja Sampo Sarkola sekä Carl Gustaf Wentzel monissa rooleissaan.
Tukahdutettunakin intohimoinen latinalainen elämänmeno pursuaa näiden nuorten ja etenkin hirmuvaltias äidin (Margit Lindeman) vastakkainasettelussa, sensuellissa, tuoksujen ja musiikin maustamassa ruskeasävyisessä valojen ja etenkin varjojen maailmassa.
