Kyrillisin kirjaimin kirjoitettu iskulause julisti: Demokratia - yhteinen unelmamme. Venäjänkielinen teksti oli levitetty Taivaallisen rauhan aukion Kansan sankarien muistomerkin eteen Pekingissä toukokuun puolivälissä 1989. Torilla oli tuolloin varovaisesti arvioiden satojatuhansia mielenosoittajia.
Unelmaksi se myös jäi. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tulee kuluneeksi päivälleen 20 vuotta siitä kun Kiinan asevoimien panssarit murskasivat kommunistisen Kiinan suurimman demokratiayrityksen Tiananmenin verilöylyssä.
Noista tapahtumista jäi maailman verkkokalvoihin Tahto ja teräs -valokuva, jossa kiinalaisopiskelija uhmasi kohti vyöryneitä panssareita. Suomi ei ollut moksiskaan, ja vain viisi kuukautta myöhemmin presidentti Mauno Koivisto komensi ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen Pekingiin kauppamatkalle. Hän oli ensimmäinen Kiinassa verilöylyn jälkeen käynyt länsimainen ministeri.
Vuosipäivä menee virallisessa Kiinassa varmasti matalalla profiililla ja tiukoilla turvatoimilla. Mutta kaikkialle sen ote ei sentään ulotu. Parahiksi tänä keväänä saatiin lännessä julki kommunistipuolueen silloisen pääsihteerin Zhao Ziyangin Kiinasta salakuljetetut muistelmat Prisoner of State (Valtion vanki).
Valokuva opiskelijoiden ympäröimästä kyynelsilmäisestä Zhaosta megafoni kädessään toukokuun 19. päivän vastaisena yönä Taivaallisen rauhan aukiolla on yhtä lailla tuskaista historiaa. Zhao vetosi heitä lähtemään ennen kuin olisi liian myöhäistä. Zhao syrjäytettiin ja hän vietti loppuelämänsä kotiarestissa. "Istuessani yöllä 3. kesäkuuta pihalla perheeni kanssa kuulin kiivasta tulitusta", hän sanoo muistelmiksi puretuilla ääninauhoilla. Aiemmin julistettu sotatila pantiin veriseen täytäntöön, ja aukio tyhjennettiin väkivalloin. Jopa tuhansien opiskelijoiden arvioidaan kuolleen.
1989 oli Euroopan hullu vuosi, jolloin Neuvostoliittoa lukuun ottamatta kaikki Euroopan kommunistihallinnot kaatuivat. Kiinan mielenosoitukset paisuivat niin valtaisaksi, että niiden takia murtuillut kommunistikomento olisi voinut aivan hyvin romahtaa. On mahdotonta arvioida, miltä Kiina siinä tapauksessa nyt näyttäisi ja missä määrin se täyttäisi demokratian tunnusmerkkejä.
Taloudeltaan kapitalismia ja ideologialtaan kommunismia saarnaava Kiina on sairaan globaalitalouden harvoja tukipylväitä ja nousee kovaa vauhtia maailman ykköstalousmahdiksi. On helppo arvata, ettei ulkomaailma juuri muistele Tiananmenia ja katsoo Kiinan demokratia- ja ihmisoikeustilannetta sormien välistä.
Opiskelijat tulivat Tiananmenille osoittamaan suruaan aiemmin keväällä 1989 kuollutta Zhaon edeltäjää ja hengenheimolaista Hu Yaobangia kohtaan. Mielenosoittajilla ei ollut kovinkaan selkeitä tavoitteita, mutta taktiikka oli nerokas ja uhrautuva. Musiikkina aukiolla kaikui mikäs muu kuin Kansainvälinen. Opiskelijat horjuttivat heitä kovassa helteessä saartaneiden sotilaiden tahdonvoimaa tarjoamalla eskimojäätelöjä. Kun vallanpitäjät eivät halunneet neuvotella, yli tuhat opiskelijaa aloitti syömälakon.
Tiananmenillä enimmillään olleiden ihmisten määrää voi vain arvailla. Kooltaan 500x880 metriä oleva aukio on maailman suurin urbaani tori. Kun aukiota katsoi yläviistosta sen yhdeltä laidalta alkavasta Kielletystä kaupungista, se oli ääriään myöten täynnä ja kuin nuijalla lyöty. Miljoona ei vieläkään tunnu yhtään liioittelulta. Mielenosoituksia oli myös useissa muissa kaupungeissa kuten Shanghaissa.
Ilmapiiri oli välillä äärimmäisen jännittynyt: sen koin henkilökohtaisesti istuessani hollantilaiskollega (sittemmin traagisen nuorena kuolleen) Marten Levendigin ajaman polkupyörän tarakalla keskellä ihmismerta. Olimme rynnimässä neuvostojohtaja Mihail Gorbatshovin lehdistötilaisuuteen, jota ei voitu mielenosoitusten takia pitää aukion laitaman hallituspalatsissa.
Muustakin kuin venäjänkielisestä demokratiaiskulauseesta saattoi päätellä, että Gorbatshov oli mielenosoittajille kova sana. Kaukaa viisas neuvostovirkailija antoi brittikollega Jonathan Steelelle ison Gorbatshovin kuvan ja sanoi: "Voit tarvita tätä." Väkijoukot avautuivat kunniakujaksi ja taputtivat, kun Steele pyöräili samaan lehdistötilaisuuteen Gorbatshovin kuvaa heilutellen.
Tiananmenistä kerrotaan virallisilla matkailusivuilla, että 440 000 neliömetrin aukiosta "on tullut tavallisille ihmisille rentoutumispaikka lennättää leijaa ja kävellä" ja että "loma-aikaan koko aukio on tuoreiden kukkien peittämä".
Niinpä niin. Ei ole kuin 20 vuotta siitä kun Taivaallisen rauhan aukio oli tuoreen veren peittämä. Sen jäljet eivät häviä jynssäämälläkään.