Pääkirjoitus

Tun­tu­via ve­ron­ke­ven­nyk­siä

Valtiovarainministeriön esitys ensi vuoden talousarvioksi vastaa hyvin ennakko-odotuksia eikä sisällä yhtään suurta yllätystä.

Valmista tuli. Antti Kalliomäki sai ensimmäisen budjettiesityksensä hallitukselle valmiiksi.
Valmista tuli. Antti Kalliomäki sai ensimmäisen budjettiesityksensä hallitukselle valmiiksi.

Valtiovarainministeriön esitys ensi vuoden talousarvioksi vastaa hyvin ennakko-odotuksia eikä sisällä yhtään suurta yllätystä. Siitä huolimatta esitys on merkittävä ja rohkeakin veroratkaisujensa takia.

Valtiovarainministeriön kaksipäiväisen budjettikokouksen varsinainen uutinen taisi olla toisen valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin poissaolo. Mitään vastaavaa ei ole nähty ennen. Wideroos sai ajan polvileikkaukseen juuri silloin, kun hänen piti olla lyhyen ministeriuransa toistaiseksi tärkeimmässä työtehtävässä. Hän ei halunnut riskeerata, vaan valitsi leikkauksen. Hän kun ei tiennyt, koska olisi päässyt uudelleen pois leikkausjonosta, jollei olisi tarttunut tilaisuuteen. Siinä tilassa on julkinen terveydenhoito Suomessa - ministerinkin asemassa.

Nyt kun uusi valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on paljastanut ensimmäisen esityksensä sisällön, on helppo nähdä, miksi RKP:n Wideroosilla oli varaa olla poissa ministeriönsä sisäisestä palaverista: esitys ei sisältänyt mitään yllättävää tai mitään sellaista, jota hän ei voisi hyväksyä.

Kirkkonummella pidetyn tilaisuuden paperit oli valmisteltu ja kirjoitettu etukäteen hyvin pitkälle valmiiksi. Kaikki näyttää menneen kokouksessa ennakkokaavailujen mukaan. Valtiovarainministeriö on tehnyt kellontarkkaa työtä ja viilannut esityksensä niin, että se vastaa suhteellisen hyvin työllisyys- ja budjettipolitiikan ajankohtaisiin haasteisiin.

Vain ministeriön uusi arvio talouskasvusta kohahdutti jonkin verran. Uusi kansantalousosaston päällikkö Anne Brunila oli korjannut aiempia arvioita hieman alaspäin, mutta osa siitäkin johtui teknisistä syistä.

Vaikka Kalliomäki on tullut tunnetuksi värittömyydestään ja harmaudestaan ja vaikka hänen esityksensä on yllätyksettömyydessään vähän kuin ministeri itse, tekeillä ei ole mikään rutiinibudjetti. Päin vastoin esityksessä on suomalaisittain jokseenkin rohkeita veroratkaisuja. Sellainen on esimerkiksi tuloverolinja ja vihdoinkin ensi vuonna pakon edessä aloitettava alkoholiveron supistus.

Kalliomäki haluaa jatkaa tuloveronkevennyksiä tasaisen varmalla prosenttiyksikön alennuslinjalla ja vielä kaikissa tuloluokissa ensi vuonna. Se on hyvä. Etukäteen mainostettu painotus pieni- ja keskituloisten hyväksi toteutuu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä nostamalla. Esitys merkitsee sitä, että tuloveroprogressio kiristyy todellisuudessa, ja se on, ikävä kyllä, väärä suunta.

Tuloveronkevennykset nielevät 775 miljoonaa markkaa. Summa ei ole suurin suuri, mutta kun siihen yhdistetään juuri heinäkuun alussa tapahtunut kevennys, uusi valtiovarainministeri ansaitsee tunnustuksen siitä, että hän polkee oikeaoppisesti vauhtia talouskasvuun kotimaisen kysynnän avulla. Niin pitääkin tehdä, kun sanottavaa vetoapua ulkomailta ei ole tiedossa.

Kalliomäki perustelee tiedotteessaan pitkään kohtalaisen suuria esityksiään alkoholiveron kevennykseksi. Viinan hinta laskee keskimäärin viidenneksen eli todella paljon kerralla. Tämä viittaa siihen, että hän ennakoi vaikeuksia hallituksen budjettiriiheen ja talousarvioesityksen eduskuntakäsittelyyn.

Mutta mitäpä muuta Kalliomäki olisi voinut tehdä? Hänen kätensä olivat sidotut. Jo pitkään on nimittäin ollut tiedossa, että alkoholiveroa on pakko laskea, kun Virosta tulee vappuna EU:n jäsen. Ministeriötä voi pikemminkin moittia siitä, että se valitsi strategiakseen tuntuvan kerta-alennuksen viime hetkellä asteittaisen alennuslinjan asemesta. Se sisältää huomattavan riskin.

Ministeriö ei sentään mene aivan sietokyvyn takarajoille. Viinaveroa on nimittäin määrä laskea jo 1.3.2004, kaksi kuukautta etuajassa, eikä vasta vappuna. Kun myös tupakkavero laskee, Kalliomäen esitys vaikuttaa tavallisen kuluttajan näkökulmasta ehkä kiinnostavammalta kuin yksikään vastaava esitys ainakaan vuosikymmeneen.


Kalliomäen esityksen
yllätyksiin kuuluu myös se, että valtion ensi vuoden budjetin alijäämä on jäämässä veronkevennyksistä huolimatta noin miljardi euroa pienemmäksi kuin vielä kevään kehyspäätöksen yhteydessä arvioitiin. Alijäämäksi arvioidaan nyt "vain" 1,3 miljardia euroa.

Lisävelanotto ei tunnu siitä huolimatta hyvältä. Sen voi hyväksyä suhdannepoliittisin syin vain, jos Matti Vanhasen hallitus pitää todella kiinni siitä, että vaalikauden lopulla ei lisävelkaa enää oteta. Kalliomäki saa tehdä hartiavoimin töitä, jotta niin käy.