Saariselkä "Hii'ohoi", voisi vanha merimies huudahtaa ja suunnata Saariselälle, sillä Kaunispään laella voi nyt purjehtia. Sukset tai lauta alle, purje päälle ja menoksi!
Värikkäät purjeet kiitävät tunturin laella. Yksi vie vauhdilla eteenpäin, toisen viemänä hypätään kinoksesta korkealle. Ja tuulta riittää, sillä maisema aukeaa taivaanrantaan asti: leijahiihto on aukeiden tunturilakien ja jäälakeuksien laji.
Se on myös nuori laji, joka on leviämässä vauhdilla pohjoiseen. Norjan Vesisaaren leijailukerhossa on jo 40 jäsentä ja lisää nuoria tulossa mukaan, kertoo Tom Markus Holsbø, joka oli järjestämässä lajin MM-kisoja viime viikonvaihteessa Vesisaaressa. "Meillä on erittäin laaja tunturiylänkö, jossa tuulee lähes aina - ja kesällä Varanginvuono", hän selittää suosiota.
Alkuviikosta Norjasta, Saksasta, Sveitsistä, Ruotsista, Argentiinasta ja Suomesta kotoisin olevien leijahiihtäjien kansainvälinen joukko esitteli lajia Saariselällä, joka on Suomen ainoa leijailua tarjoava hiihtokeskus: lajia opetetaan kahdessa ohjelmapalveluyrityksessä, välineitä vuokrataan ja Kaunispää laella on leijahiihtäjien areena. "Leijahiihto pitää aina aloittaa kursseilla ja sitä pitää harrastaa luonnon ehdoilla", tähdentää Kari Mikkola, joka opettaa lajia talvet Saariselällä. Kesällä hän harrastaa Oulussa leijalautailua, jossa samanlaisella purjeella ja laudalla liikutaan veden päällä.
"Tuulen vaihtumisen tuntee ihossa, selässä, leijassa ja sen oppii myös kuulemaan", jo parikymmentä vuotta lajia harrastanut Mikkola kertoo. Laji opettaa myös sen, että tunturin tuulet ovat erilaisia kuin järvenselän. "Mitä paremmin ymmärrät tuulen, sitä nopeammin opit!"
Leijahiihdossa käytettäviä patjaleijoja on kolmea tyyppiä: avoimia, suljettuja ja pumpattavia. Leijan koko määräytyy hiihtäjän painon, pituuden ja kokemuksen mukaan. Kaikissa on lähes 30 metriä pitkät langat, jotka ovat kiinni hiihtäjän valjaissa. Leija on lisäksi sidottu käyttäjäänsä karkuremmillä.
Leijahiihtäjä tarvitsee lisäksi hiihtovarusteet sekä kypärän ja polvisuojat, alle kelpaavat lumilauta, laskettelu- tai telemark-sukset. Aloittelijalle helpompi vaihtoehto on siipileija, joka on kehitetty Suomessa jo 1970-luvulla.
"Ei siinä tarvita voimaa, leija on tässä selässä kiinni", leijahiihtoa opettava Helena Näsänen näyttää. Hän viettää talvet Saariselän tuntureilla ja kesät Argentiinassa, jossa hän opettaa miehensä Fernando Dulcen kanssa leijahiihtoa Andien rinteillä.
Suomessakin leijahiihto avaa monenlaisia mahdollisuuksia, sillä lautatemppujen lisäksi leijalla voi myös taittaa kilometrejä: esimerkiksi purjehtia lumikenttiä pitkin Kaunispäältä Kiilopäälle. Toinen avara paikka on Inarijärvi, joka tarjoaa todella pitkiä safaritaipaleita.