Kajaani
Keitä ovat ne kokeneet kuivankälppänät anorakkipukuiset vaeltajat, joiden mielestä tavalliset latuseurat edustavat tekstiiliurheilua. He hiihtävät yhtä soittoa kolmekin viikkoa Ylä-Lapissa kaukana noutopöydistä, kuumista suihkuista ja lämpimänsuloisista vuoteista, ja kotiin palatessaan suunnittelevat uutta vaellusta jo matkalla.
Porukka on tunturilatulaisia. Heistä moni on Tunturisusi, eli läpäissyt melko kovat vaatimukset tuntureilla ja saanut Tunturisuden arvomerkin. Johtajasudelta vaaditaan jo epäinhimillisiä pinnistelyjä.
Suomen Ladun valtakunnallista jäsenseura Tunturilatua johtaa kajaanilainen Raimo Pahkala. Koko maassa on 15 tunturikerhoa, joissa toimii noin 1 600 tunturilatulaista. Kaikkiaan jäseniä on 2 500. Kajaanissa toimii Tunturiladun järjestysnumeroa yksi kantava kerho Okta, saameksi ensimmäinen. Sen perustivat sotien jälkeen opettajaseminaarilaiset.
Pahkala innostui tuntureista Kullervo Kemppisen kirjoista ja partioharrastuksen kautta. Ensi kertaa hän nousi ylimaihin juhannuksena 1950.
Raimo Pahkala on vetänyt vaelluksia tuntureilla sekä lumilla että sulan maan aikana. Nyt eläkepäivillä hän keskittyy omiin ja Oktan vaelluksiin. Sellaisella keksittiin kerran selitys sille, miksi ihminen haluaa vaeltaa tuntureilla. Jotta saisi laskea rinkan selästään.
Tunturilatulainen vaeltaa omin lihasvoimin, jalkapatikassa, hiihtäen, meloen, pyörällä. Luonnonmukaisesti, luonnon ehdoilla, luontoa kunnioittaen.
"Pyrimme jättämään mahdollisimman vähän jälkiä luontoon. Talvella ei pitäisi jäädä muuta kuin suksen latu ja hikikarpalot."
Kolmen viikon tunturivaellukselta palatessaan Raimo Pahkala kavahti muun maailman kovia ääniä, moottorien pärinää ja radion musiikkia. Tunturin hiljaisuuteen tottuu ja vaeltaja oppii nauttimaan siitä.
"Pitää olla aikaa ja malttia istahtaa katsomaan taaksepäinkin. Parin päivämatkan päässä pikitiestä löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä tarinoida."
Tunturiladun filosofiaan kuuluu myös Lapin alkuperäisasukkaiden kunnioittaminen. Paikallisia ei häiritä.
GPS, GSM ja GT eivät riitä
Tunturilatulainen noudattaa tunturissa kulkijan tärkeintä käskyä: älä lähde yksin tunturiin. Raimo Pahkalan tuntemuksen mukaan moni nykyihminen luottaa liikaa passiiviseen turvallisuuteen, esimerkiksi siihen että karttaan merkitty kämppä tarjoaa varman suojan. Kämppä voi olla palanut, kattoon asti täynnä tai puuttua kokonaan. Karttaan piirretty reitti ei välttämättä erotukaan luonnossa, kiveen maalattu läikkä ei ehkä näykään.
"On tullut tuntureilla vastaan ihmisiä GT-kartta mukanaan. Satelliittipaikannin on hyvä apuväline, mutta en lähtisi pelkästään sen varassa tunturiin. Kerran minulle soitti kotiin eräs mies, jonka tytär oli Lapissa ilman karttaa ja kyseli kämpän koordinaatteja", Pahkala kertoo.
Pahkala sulkee kännykkänsä tunturissa. Eikä se aivan joka paikassa toimisikaan. Tukiasemamastokin voi ankarissa oloissa mykistyä.
Luonnossa liikkumisen opastus kuuluu yhä vahvemmin Tunturiladun toimintakuvioihin. Nykyihmiselle tunturivaellus alkaa olla extreme-laji eikä enää tiedetä, miten maastossa kuljetaan ja miten tehdään tulet, mitä jokamiehenoikeuksiin kuuluu ja mitä velvollisuuksia luonnossa liikkujalla on.
"Helsingin seudulla retkeilykurssit ovat suosittuja. Pidämme myös ensiapu- ja suunnistuskursseja sekä gps-kursseja jatkuvasti. Kursseille tulee aina uusia nuoria katsomaan, mitä porukkaa Tunturilatu on. Helsingin kerho saa jäseniä internet-sivujensa avulla."
Tunturilatu on ottanut ohjelmaansa teemavaelluksia, joilla voi laskea bongauksia. On etsitty ja tunnistettu esimerkiksi tunturikasveja tai lintuja niin paljon, kuin on viikossa ehditty.
Kova Lapin vaellus on aloittelevalle vaeltajalle liian raju ensi kosketus tunturiin. Pahkala suosittaa kevyitä kesävaelluksia ensi hätään. Esimerkiksi uusi Köngäskierros Kainuussa sopii vasta-alkajalle.
Tunturivaeltaja etsii sopivat varusteet kokeilemalla ja lainailemalla toisilta. Hyvä sadevarustus pitää olla, jottei vaellus muutu epätoivoiseksi märkyyden takia. Kylmettymään ei saa itseään päästää. Nestetankkaus on tärkeää, jopa neljä litraa päivässä kuluu vaelluksella eikä silti yöllä tarvitse juosta teltan ulkopuolella.