Alkuperäinen metsäsaamelainen kulttuuri sulautui 1700-luvulla suomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin. Kieli elää kuitenkin alueen paikannimissä ja suomen kieleen omaksutuissa, esimerkiksi maaston muotoa ja piirteitä kuvaavissa sanoissa.
Kemihaaran erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman aikanaan kirjoittanut, nykyään Inarissa puistonjohtajana toimiva Tapio Tynys arvioi, että metsäsaamelainen kulttuuri on myös jättänyt piirteitä paikalliseen ajattelutapaan ja tapoihin yleensä.
Tynys on myös selvitellyt Kemihaaran nimistön historiaa. Tuon selvityksen mukaan esimerkiksi Sorvortantunturi, Sorvortanjoki, Sorvortanselkä liittyvät kaikki ilmeisesti kahteen vanhaan metsäsaamelaiseen sanaan. Sorvus tarkoittaa honkaa ja ortta metsänrajaa tunturissa. Honkaraja siis.
Suopattivaaran ja Suopatti-lampien taustalla on saamen kielen sana suoppat, joka on suomalaistunut muotoon sompio ja tarkoittanee isoa aluetta isojen aapojen laiteilla. Eemelin Suopattivaara vakiintui nimenä sen jälkeen kun tämän niminen poromies erehtyi ja luuli olevansa Isossa Suopattivaarassa.
Ukonselkä liittyy saamelaisten Ukko-jumalaan ja Akanvaara Akka-jumalaan.
Uittipiekantunturissa yhdistyvät tuulta tarkoittava piekka ja uitti, joka tarkoittanee lujaa. Näin ollen kyseessä olisi Lujatuulentunturi.