Kompromissi suojelun ja matkailun välillä on Pallaksella vaikea löytää, mutta lakiesitys antaa siihen hyvän pohjan. Kyseessä on erillistapaus, joka ei vaikuta Suomen muihin kansallispuistoihin.
Kevättalvi on aluillaan, ja sen myötä paras matkailusesonki Pallaksella. Vanha hotelli ja vanhat hiihtohissit natisevat äärirajoillaan, kun autot täyttävät pihamaan ja väkeä valuu ihailemaan tunturimaisemaa siellä, missä se on aidoimmillaan ja helpoimmin kävijän tavoitettavissa.
Harva turisti tietää, millainen kuhina tämän matkailukohteen vaiheilla on parhaillaan meneillään. Erilaiset näkemykset iskevät yhteen niin että kipinät sinkoilevat. Yksi ehdotus Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevan lain muuttamiseksi on jo hyllytetty, toinen versio on parhaillaan lausuntokierroksella. Eduskunta saa asian eteensä vielä tänä keväänä.
Kyseessä on suomalainen kansallismaisema, eräänlainen tunturimielikuvien ideaali. Ei ole mikään ihme, että Pallaksen tulevaisuus on herättänyt paljon puhetta. Alueen matkailullinen vetovoima on ilmiselvä, ja yhtä selvää on, että luonto alueella on poikkeuksellisen herkkää.
Kompromissin löytämiseen uusi lakiesitys tarjoaa paremman pohjan kuin edellinen, joka esitti 15 000 rakennusneliötä, 500 vuodepaikkaa ja maanalaisia tiloja. Nyt ehdotuksessa maanalainen osa on poissa, rakennusala on 10 000 neliötä ja vuodepaikkojen määrä 250 nykyisten 130 paikan sijaan.
Ero on oleellinen - ehkä jopa niin oleellinen, että se vähentää halukkuutta hotelli-investoinnin tekemiseen. Mutta Pallaksen muista Lapin matkailukohteista poikkeava ominaislaatu turvataan paremmin uuden ehdotuksen myötä.
Luontoväen perustama Pelasta Pallas -liike käyttää yhtenä kritiikin aiheena sitä, että lisärakentaminen avaisi tien muidenkin kansallispuistojen matkailurakentamiselle. Tälle oletukselle ei ole perusteita. Pallas ja Koli ovat ainoat kansallispuistot, joissa oli hotelli jo ennen puiston perustamista. Kolin hotellia on jo uusittu, eikä Pallaksenkaan remontointi tuo mitään ennakkotapausta.
Paremminkin nämä kaksi kävisivät esimerkistä siihen toivottavaan kehitykseen, että jossain muualla päin Suomea perustettaisiin uusi kansallispuisto alueelle, jossa jo on matkailutoimintaa. Se voisi helpottaa päätöksiä erityisesti eteläisessä Suomessa, missä uusien suojelualueiden tarve on kaikkein suurin.
Pelasta Pallas -liikekään ei vastusta nykyisen hotellin kunnostamista. Matkailua ei siis haluta työntää puistosta pois, ja hyvä niin. Mutta on vaikea nähdä, että lakiesityksen sallima laajennus tekisi paikasta massakohdetta - etenkin, kun samassa yhteydessä asuntovaunualue poistettaisiin. Todennäköisimmin remontti vain parantaisi nykyisen jo rakennetun piha-alueen ilmettä.
Pallas on helppo tavoittaa seudun muista matkailukohteista, eikä kansallispuiston kasvava retkeilypaine ole niinkään kiinni itse hotellista. Ylipäätään on vaikea nähdä oleellista ristiriitaa matkailun ja suojelun välillä niin kauan kun liikkumisohjeita etenkin suojelualueilla kunnioitetaan.
Muoniossa matkailu ja palvelut työllistävät 90 prosenttia kunnan työikäisistä. Tämän kaiken edellytyksenä on luonto, jota on löydyttävä myös rajattujen suojelualueiden ulkopuolelta. Ohjatut kelkka- ja koiravaljakkoretket ulottuvat varsin kauas. On nähtävissä, että metsätalouden merkitys hiipuu koko Lapissa. Silloin myös hakkuut ja muu toiminta pitäisi olla entistä helpompaa suunnitteilla niin, että ristiriidat matkailun ja ympäristöarvojen kanssa ovat mahdollisimman vähäiset.