Tunturimittarituhot Kilpisjärvellä ovat rajummat ja viime vuotta laajemmalla alueella. Käsivarren Lapissa tuhoalue on tuhansien neliökilometrien laajuinen.
"Viime syksynä aikuisia tunturimittarin perhosia tavattiin Saanan rinteiltä nelinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Voi vain kuvitella, kun aikuisia perhosia oli nelinkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna, miten paljon ne ehtivät munia. Luonto oli lujilla", sanoo amanuenssi Rauni Partanen Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologiselta tutkimusasemalta.
Kilpisjärven tuhoalue ulottuu Mallan luonnonpuistoon ja Kilpisjärven rantavyöhykkeeseen. Lisäksi koivuja kuolleiksi kaluavat tunturimittarit ovat Suomen puolella laskeutuneet aiempaa etelämmäs, Kilpisjärveltä 70 kilometriä, Pättikkän alapuolelle.
"Isommalla alueella tämä on kuin viime vuonna. Toki on myös tuntureita, jotka olivat edellisenä vuonna tunturimittarin kaluamaa ruskeaa vyöhykettä ja tänä vuonna siellä on vihreää. Mutta sitten on uusia alueita, jotka on syöty", Partanen sanoo.
Käsivarren alueella koettiin pienemmässä mittakaavassa tunturimittarituhot edellisen kerran 1950-luvulla. Viime vuonna Saana-tunturia kiusasi voimakas tunturikoivujen lehdetön vyöhyke. Vaikka tunturimittareita on Saanalla runsaasti myös tänä kesänä, Partanen luottaa koivun vastuskykyyn. Hän tietää, että myös Ailakkavaara oli vuosi sitten ruskeaksi kaluttu ja tänä kesänä koivikko näyttää Saanan tavoin vihreältä.
Loisia ja puuntervausta
Viikko sitten avuksi tulivat loispistiäiset, joita vielä vuosi sitten oli huomattavasti vähemmän. Loinen munii tunturimittarin aikuiseen toukkaan. Munasta tulee pieni toukka, joka elää perhosentoukan sisällä ja tappaa sen käyttämällä mittarin ravinnokseen. Seuraavana vuonna syntyy loispistiäinen eikä tunturimittari. Tällä tavalla loiset osittain romahduttavat tunturimittarikantoja. Niin toivottuja kuin loispistiäiset ovatkin tunturimittareiden tappajina, niistä ei kuitenkaan Partasen mielestä ole kokonaisen kannan romahduttajaksi.
Pihapiirejä on yritetty pienimuotoisesti puhdistaa toluliuoksilla ja mäntysuovalla, tuloksetta. Koivujen suojaaminen kemiallisilla aineilla ei Partasen mielestä ole mahdollista.
Partanen kokeili kotipihallaan myös mekaanista puun ravistamista: Toukat putosivat puista alas, mutta kaksisenttiset, nokkelat mittarintoukat eivät tyytyneet maankamaraan vaan kiipesivät takaisin koivuihin. "Kyläläiset tervasivat koivuntyviä, että toukat eivät olisi päässeet takaisin puihin", Partanen kertoo.
Kanta romahtaa ja pökkelömetsät jäävät
Luonnonilmiöille on Partasen mielestä luonteenomaista, että jossain vaiheessa mittarikannalle on odotettavissa romahdus. Tunturimittareita on enemmän noin kymmenen vuoden välein. 1960-luvun puolivälissä Utsjoelle muodostui täysin puuttomia alueita. Koivut kuolivat ja jäivät luurankomaisiksi metsiksi ja pökkelöityivät. Koivikko ei ole siellä edelleenkään uusiutunut.
Käsivarren alueen ensi kesän tilannetta Partanen ei osaa etukäteen arvioida. Kun puita on syöty jopa kolmena kesänä peräkkäin, eivät koivut kestä monta vuotta lehdettöminä.
Kuluneen kesän lämpimät päivät ovat aikaistaneet tunturimittarin toukkien koteloitumisvaihetta. Toukat ovat jo tiputtautuneet puista ja viikon sisällä kaikki koteloituneet. Elokuun puolivälin jälkeen aikuiset perhoset kuoriutuvat esiin.