Viime keväänä Käsivarresta otettujen tunturikoivujen oksanäytteiden perusteella tunturimittarin esiintymisessä on suurta paikallista vaihtelua. Metsäntutkimuslaitoksen ja kolmen eri yliopiston tutkimuksessa joistakin oksanäytteistä toukkia kuoriutui siten, että niitä oli keskimäärin joka toisella koivun silmulla, mutta toisissa oksanäytteissä vain noin yksi toukka kahtakymmentä elävää silmua kohden.
Munia sisältäneitä oksanäytteitä kerättiin kasvatukseen eri korkeusvyöhykkeiltä Saanalta ja siitä noin 40 kilometriä kaakkoon sijaitsevalta Lammasoaivilta.
Metsäntutkimuslaitos ennustaa, että koivikoiden paljaaksi-syönti on alkavana kesänä todennäköistä joillakin alueilla, mutta paikoitellen syönnösaste lienee jo viimevuotista alhaisempi. Tarkasti syönnösastetta ei voida ennustaa oksanäytteiden perusteella, koska huomattavan osan tunturimittarin munista arvellaan olevan koivujen rungoilla.
Saanalta kerätyissä oksanäytteissä kuolleiden silmujen osuus vaihteli välillä 30-78 prosenttia. Vaikka koivut selvästi kärsivätkin tunturimittarin aiheuttamasta vauriosta, seurauksena ei välttämättä ole laaja-alaisia koivikkokuolemia. Viimeiset kaksi kesää ovat olleet Lapissa keskimääräistä lämpimämpiä, joten koivut kestänevät Metsäntutkimuslaitoksen arvion mukaan täydellisenkin lehtien syönnin yhtenä tai kahtena kesänä. Tilanne on selvästi erilainen kuin 1960-luvulla, jolloin mittarituhot sattuivat samaan aikaan kylmien kesien kanssa.
Tuhoalue voi laajeta
Sekä Enontekiöllä että Utsjoella tunturimittareiden tuhoalue voi Metsäntutkimuslaitoksen mukaan laajeta viime vuoteen verrattuna. Utsjoen pohjoisimmissa osissa saattaa esiintyä myös hallamittarin tuhoja.
Viime talvi oli Lapissa sen verran leuto, etteivät munina talvehtineet tunturimittarit kärsineet pakkasista. Kylmimmät lämpötilat tuntureiden alaosissa olivat noin -35 astetta ja keski- ja yläosissa 5-10 astetta lämpimimpiä. Munien pakkaskestävyys on noin -36 astetta.
Pohjois-Norjassa ja -Ruotsissa vuosina 2001-2003 alkaneet mittarituhot levisivät 2003-2004 Suomen Lappiin.