Eppu Normaalin Kahdeksas ihme
-juhlakiertue käynnistyy Oulun
Club Teatrialla perjantaina 25.11.
Eppu Normaalin ystävät tietävät totisesti mitä on odotus, sillä bändin viime vuonna ilmestyneen studioalbumin edeltäjä näki päivänvalon rapiat 11 vuotta sitten.
Tätä taustaa vasten Eppu-leirissä on nyt iso remmi päällä, sillä suomirockin jättiläinen muistaa kuulijoitaan lähes samoihin aikoihin ilmestyvällä Kahdeksas ihme -albumin juhlapainoksella ja zeppelinmäisesti nimetyllä Video jää pystyyn -videohistorialla.
Lisäksi kaupoista löytyy Eppu Normaalin musiikkiin pohjaavan Linnunradan laidalla -musikaalin soundtrack-albumi.
Sattumaa kaikin puolin, tuumaa Eppu-solisti Martti Syrjä. Osasyynsä on myös sillä, että yhtye on muutenkin aktivoinut 1990-luvun hiljaiselon jälkeen.
"Seuraavaa studiolevyä ruvetaan tekemään ensi vuoden puolella, mutta sen ilmestymisestä ei vielä tiedä."
Live-dvd:llä höystetyn Kahdeksas ihme -20-vuotisjuhlajulkaisun tiimoilta Eppu Normaali lähtee samannimiselle kiertueelle, jolla klassikkoalbumin kappaleet kuullaan akustisessa asussa. Rehu-Eagles, kuten Eppujen treenikämppävitsi asian kiteyttää.
"Jonkin verran rytmistä, soundillista, tyylillistä ja nyansoivaa sovittelua on harrastettu. Bassolinja saattaa olla tyystin erilainen kuin levyllä, samoin esimerkiksi kitaroiden komppaustyyli ja painotus, mutta rakennetta tai muotoa ei ole juurikaan muutettu", Syrjä sanoo.
Muuten pitkään ja punnitusti puhuva Syrjä ei sen tarkemmin innostu pohtimaan, onko akustisuus muuttanut kappaleiden keskinäistä hierarkiaa - siis että joku sähköisenä tavanomaisena soiva kappale kuulostaisi akustisena aivan mahtavalta, tai päinvastoin. Sen saavat kuulijat päättää.
Melko suuren kansanosan tuntoja teksteissään peilaava Martti Syrjä sanoo olevan kuulijan assosiaatioista kiinni, miten kappaleet keneenkin vaikuttavat. Siksi hän ei periaatteesta lähde selittelemään sanoituksiaan, jotka jokainen voi kokea ja tulkita omalla laillaan.
Kaksikymmentä vuotta sitten julkaistun Kahdeksannen ihmeen Tihkumme seksiä -raidan "Mä ehkä synnyin rokkaamaan, mutta maailma ei" kiteyttää muutamaan sanaan osuvasti 80-luvun alkupuolen suomalaista henkistä miljöötä.
"No se nyt on vain yksi kohta", Syrjä jatkaa tulkinnoista pidättäytyvällä linjallaan.
"Mutta kyllähän 1970-luvun rajoittuneisuus ja ikään kuin sisäinen suomettuminen vaikutti vielä noihin aikoihin. Meidän nykyään itsestään selvinä pitämät vapaudet ja palvelut olivat vähän toisella lailla silloin."
Keikkataltiointi Dvd, taivas ja tähdet esittelee niin autenttista ajankuvaa vuodelta 1985, että näkymä sai kitaristi Juha Torvisen parahtamaan kansivihkosessa: "Jos vaatteet voisi jotenkin jälkikäteen vaihtaa."
"Hyvää tarkoittavat vanhemmat herrat neuvoivat, että kannattaa laittaa kuvauksiin pikkuisen erikoisempaa päälle. Ja Juha jostain syystä höynähti niin tekemään, mitä on monesti jälkikäteen katunut", hymähtää Syrjä.
Pukeutumisella ja kampauksilla erottumisella ei ole punk-kouristusten ohimentyä ollut Eppu Normaalin maailmassa mitään roolia, Syrjä huomauttaa. 1980-luvun tukankampausmusiikki - romanttisesti pörrötetyt hiukset, röyhelöt ja muu kiva - vahvisti näkemystä siitä, että "ei tehdä numeroo itsestämme pukeutumisella eikä muutenkaan".
Ehkäpä terve välinpitämättömyys ulkoisista seikoista kumpuaa Syrjän-veljesten kasvuympäristöstä, kulttuurikodista?
"Niin, jos jonkinlainen kulttuurikasvatus on saatu, niin hämäläinen ja itteensä vähättelevä, vähän kursaileva."