Peruskoulun tuntijakouudistuksessa lisätään taide- ja taitoaineiden, yhteiskuntaopin ja liikunnan määrää. Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) iloitsikin, että koulusta tulee nyt osallistuvampi, liikkuvampi, luovempi ja kielellisesti rikkaampi.
Juuri tätä on pitkään odotettu, kun on haluttu, että lapset saisivat nykyistä paremmat valmiudet ilmaista itseään ja toimia kansalaisena.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen opit ja taloustieto ovat tarpeen pienille ikäluokille. Lähes joka suunnalta on myös valitettu sitä, että lapset eivät liiku tarpeeksi. Tätäkin puutetta korjataan.
Kieliohjelma monipuolistuu, draaman käyttöä oppiaineissa lisätään ja luonnontieteet kootaan alaluokilla ympäristöopin alle.
Toisen kotimaisen kielen opetus aikaistuu, kun se vuodesta 2016 alkaa jo kuudennella luokalla. Kaksikielisyys käytännössä vahvistuu. Suunta on täysin päinvastainen, mitä sosiaalisessa mediassa vaaditaan. Draama ei vielä päässyt itsenäiseksi oppiaineeksi, mutta sen käyttöä on tarkoitus laajentaa.
Uskonnolta nirhaistaan yksi viikkotunti. Uskonnonopetukseen kohdistuva leikkaus herätti etukäteen eniten kohua, vaikka se on kokonaisuudistuksen rinnalla sivujuonne.
Uskonnonopetuksen sisältöjä voisi joka tapauksessa suunnata nykyistä enemmän elämänkatsomustiedon ja kansainvälisyyskasvatuksen suuntaan. Uskonnonopetus peruskoulussa takaa kuitenkin sen, että uskontokuntien keskuudessa ei ole tarvetta eriyttävään opetukseen.
Uudistuksessa on tasapainoiltu valinnaisuuden lisäämisen ja toisaalta kaikille yhteisesti tarjottavien taito- ja taideaineiden välillä. Lopputulos on kompromissi, mutta kelpo sellainen. Seuraavaksi on vuorossa lukio.