Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas sai Moskovassa hyvän vastaanoton, kun se sunnuntaina ensimmäisen kerran esitettiin venäläiselle yleisölle.
Vajaat sata ihmistä oli tullut katsomaan elokuvaa, joka esitettiin Suomen elokuvapäivien yhteydessä Moskovan elokuvamuseossa. Mikrofonitulkkaus venäjäksi vaikeutti filmin ymmärtämistä mutta silti katsojat olivat lähes kolmituntisen istumisen jälkeen tyytyväisiä.
"Tuntui kuin olisimme olleet kolme tuntia juoksuhaudassa. Tutustuimme niin hyvin jokaiseen sotilaaseen, että aloimme tuntea kipua yhdessä heidän kanssaan", sanoi Suomen elokuvapäivillä joka vuosi käyvä opettaja Vera.
"Elokuvassa oli ihmisen näkökulma", korosti puolestaan venäjää ulkomaalaisille opettava Anja.
"Puhdasta elokuvaa, rankkaa katsella, sodanvastaista", sanoivat monet muut katsojat.
Sodanvastainen vai isänmaallinen?
Kun elokuvamuseon johtaja Naum Kleiman kutsui katsojia keskustelemaan elokuvasta, väittelyä syntyi kuitenkin sen luonnehdinnasta. Toiset sanoivat elokuvaa sodanvastaiseksi mutta toisten mielestä se oli ennen muuta suomalaisisänmaallinen.
Keskustelussa pohdittiin myös elokuvan viholliskuvaa, oliko sitä lainkaan. Venäläisiä ei tuntemattomassa juuri näytetty ja venäläisiin kohdistunut huumori jäi osittain tulkkauksen vuoksi käsittämättömäksi.
Naum Kleiman korosti kuitenkin yksityiskohtaa, joka oli saanut hänen silmänsä kyyneliin. Kun sotilaat ja upseerit ryypättyään alkoivat laulaa ja tanssia, upseerit lauloivat saksalaisia lauluja mutta sotilaat tanssivat Kalinkan tahdissa. Se osoitti Kleimanin mielestä, että elokuvassa viholliseenkin suhtauduttiin inhimillisesti.
Kleiman ylisti erityisesti näyttelijäsuorituksia ja heidän yhteistyötään. Se ylsi suurten elokuvien tasolle, hän hehkutti.
Sama suunta rajan toisella puolella
Kleiman huomautti myös, että samaan aikaan, kun Laine ohjasi 1955 sotilaitten kohtaloihin keskittyvää Tuntematonta Suomessa, rajan toisella puolella tehtiin ensimmäiset neuvostoelokuvat, joissa myös tavallinen sotilas oli keskipisteenä.
Ensimmäinen tällainen elokuva Neuvostoliitossa oli Stalingradin taistelusta tehty filmi. Sitä ennen sota oli kuvattu Stalinin ja kenraalien sotana, Kleiman sanoi.
Kleimanin mielestä olisikin hienoa näyttää joskus nämä elokuvat peräkkäin samalle yleisölle, jotta niitä voitaisiin verrata toisiinsa.