Harppaus suljetusta pankkimaailmasta avoimeen kilpailuun osoittautui KOP:lle liian suureksi. Aiempi pankkivaltias mureni 1990-luvulle tultaessa ja meni myyntiin, vaikka toisinkin olisi voinut käydä.
Vuoden tiedekirjaksi keskiviikkona valittu professori Markku Kuisman teos Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi (SKS) tarkastelee Kansallis-Osake-Pankin sodan jälkeistä nousua ja tuhoa.
Tieteellisten seurain valtuuskunnan palkintoraati perusteli valintaa sillä, että Kuisma on saanut hankittua uutta tietoa KOP:n vaiheista. Jokainen pankin entinen asiakas löytää raadin mukaan kirjasta kiinnekohtia.
Kaatui pieniin asioihin
Kuisma haastatteli kirjaansa varten noin sataa KOP:n vaiheisiin liittynyttä ihmistä. Moni halusi purkaa 1990-luvulla pankkikriisissä saamiaan traumoja.
"KOP:n loppu ei ollut samanlainen romahdus kuin säästöpankeilla. Mikäli muutama pieni asia olisi mennyt toisin, saattaisi KOP olla edelleen olemassa jossakin muodossa", Kuisma huomauttaa.
Eräs tällainen "pieni asia" olivat Nokian osakkeet. KOP myi konkurssin partaalla häilyneen Nokian osakkeet sadoilla tuhansilla markoilla saadakseen kassaan rahaa. Reilua paria vuotta myöhemmin Nokia ampaisi mahtavaan nousuun vetäen koko kansantalouden ylöspäin.
"Osakkeiden arvo nousi miljardeihin. Jos lama olisi päättynyt 12 kuukautta aikaisemmin, KOP olisi melko varmasti selvinnyt", Kuisma arvelee.
Pankeilla oli valtaa
Kuisma muistuttaa kirjassaan, että pankit tuntuivat myös tavallisen ihmisen arjessa. Oman asunnon hankinta oli täysin kiinni pankin armeliaisuudesta.
"Pankkiinhan mentiin hattu kourassa hakemaan asuntoluottoa. Usein ihminen ei lainaa saanut elämänsä tärkeimpään hankintaan. Kyllä pankin valta oli silloin suuri."
Suomessa toimi erittäin pankkikeskeinen järjestelmä puoli vuosisataa.
"Kaikki yksityiset suuryritykset olivat riippuvaisia liikepankeista. Tämän takia myös poliitikot kuuntelivat pankkien mielialoja tarkasti", sanoo Kuisma.