Ilmeet ja eleet Suomen vaihtoaitiossa ottelun jälkeen kertovat kaiken olennaisen. Enpä muista, milloin valmennusjohdon troikka, tällä kertaa Jukka Jalonen - Petri Matikainen - Pasi Nurminen olisi ottanut toisistaan niin härkämäisen halaavan otteen kuin nyt. Ei ainakaan Saksa-ottelun jälkeen.
Tunteet ovat siis pinnassa jo nyt, vaikka käsillä ovat vasta jatkosarjan ottelut. Tunnekuohu kertoo omaa kieltään, että putoamisen välttäminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin mitalien ja mestaruuksien voittaminen.
Reaktiot muistuttavat meitä myös siitä, kuinka tärkeä kahden pisteen voitto oli. Jokainen piste MM-areenalla on valtavan työn ja miljoonien hikipisaroiden vuodattamisen tulos. Joskus se onnistuu suoranaisella taituruudella, joskus onnella - tai jopa näiden yhdistelmällä, kuten perjantaina Bratislavassa nähtiin.
Voitto Saksasta tuli Suomelle äärimmäisen tärkeään paikkaan, koska tie puolivälieriin helpottui - mutta vain hiukan. Tilanne on nimittäin kaikessa karmeudessaan se, että tappiot otteluissa Slovakiaa ja Venäjää vastaan pullauttavat leijonat kauhuviivan alapuolelle viidenneksi, ja pakottavat ostamaan ennenaikaiset lentoliput kotiin.
Yksinkertaisin kaava jatkopaikkaan on voitto Slovakiasta lauantaina. Jos tämä yhtälö ei toimi, vaihtoehto numero kaksi on voitto Venäjästä. Se voi olla jo liian monimutkainen kuvio. Niin vaikea, että Suomen pelit päättyvät siihen.
Tilanne lohkossa on kuitenkin niin kimurantti, että varmaa on oikeastaan vain se, että Tanskaa ei nähdä puolivälierissä.
Janne Pesosen täydellinen herääminen kuuluu joukkueurheilun ihmeellisin lainalaisuuksiin. Kolme ottelua varjojen mailla vaeltanut Pesonen oli yhtäkkiä kuin uudesti syntynyt, taisteli, repi, haastoi ja tunkeutui ahtaisiin paikkoihin.
Tämä voi tietää ykkösketjun toiselle laitahyökkääjälle Juhamatti Aaltoselle tukalia hetkiä, sillä illan Slovakia-ottelussa Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun rinnalla saattaa hyvinkin viilettää numero 20 - Janne Pesonen. Ei siksi, että Aaltonen olisi ollut kuutamolla, vaan siksi, että Pesonen oli häikäisevä.
Toisaalta Pesonen, Jarkko Immonen ja Mikael Granlund muodostivat Saksa-ottelussa niin ehjän kokonaisuuden, että toimivia osia ei pitäisi alkaa pilkkoa.
Yksilönä ylivoimaisesti suurin pettymys on ollut SM-liigan maalikuninkuuden 37 maalilla voittanut Janne Lahti, jolla ei ole MM-kekkereissä mitään käyttöä. Kiekkoileva maailman tuntee useita pelaajia, jotka pystyvät monipuolisesti mukautumaan maajoukkueiden toimintamalleihin.
Tähän joukkoon ei kuulu Janne Lahti, joka ei saa pelata Bratislavassa kaikkia ylivoimia ja alivoimia, eikä roihuta jäällä 25 minuuttia ottelua kohti - kuten Jokereissa.
Nyt lopputulos vain kumisee tyhjyyttään. Jos MM-kisoissa pelattaisiin kolmella ketjulla, tätä narria ei nähtäisi jäällä.