Suomen marjametsiin saapuu tänä vuonna ainakin 3000-4000 ulkomaista poimijaa.
He tulevat tarpeeseen. Edelleenkin Suomen luonnonmarjoista saadaan talteen arvioiden mukaan vain viidestä kymmeneen prosenttia. Samaan aikaan esimerkiksi suomalaisen puolukan ja mustikan kysyntä maailmalla on kasvussa.
Suomalaisten into lähteä maastoon on viime vuosikymmeninä hiipunut. On hyvä, että joku marjoja edelleen poimii.
Ulkomaisten marjanpoimijoiden tulo on Suomelle ollut paljon suurempi apu kuin kiusa, mutta paikallisesti eripuraa on syntynyt.
Poimijat ovat tulleet liian lähelle pihoja, metsiin on jätetty roskia, autoja on pysäköity metsäteiden tukoksi ja erityisesti hilloja on kerätty raakoina. Paikallisten asukkaiden tuohtumukseen on ollut syytäkin.
Hankauskohtia on muutaman viime vuoden aikana pyritty poistamaan pelisääntöjä luomalla. Tänä vuonna mukana on puolenkymmentä marjafirmaa. Niistä jokainen rauhoittaa kylien tuntumasta yhden alueen, joille ulkomaisia poimijoita ei ohjata.
On marjayritysten itsensä etu, että ne hoitavat työntekijöidensä opastuksen hyvin. Mitä paremmin ohjeita noudatetaan, sitä myötämielisemmin paikalliset asukkaat suhtautuvat tulijoihin ja heidän työnantajiinsa.
Samalla kannattaa muistaa sekin, ettei esimerkiksi raakojen hillojen poiminta ole thaimaalainen tai ukrainalainen keksintö. Sen tavan taitajia on pohjoisen soilla liikkunut aina.
Suomalaisia jokamiehenoikeuksia sovitut säännöt koskettavat kuitenkin tavalla, joka herättää kysymyksiä. Ohjeistuksen mukaanhan poimijoiden pitää pysyä vähintään kahden kilometrin päässä kyläalueista. Tämä kuulostaa huomaavaiselta, mutta pahimmassa tapauksessa tässä on alku suomalaisten jokamiehenoikeuksien murenemiselle.
Jokamiehenoikeuksien perinteen mukaan on sopimatonta häiritä kotirauhaa tulemalla liian lähelle asumuksia ja pihapiiriä.
Kahden kilometrin sääntö on kuitenkin uusi keksintö. Niinpä suomalaisilla kotitarvepoimijoilla ei ole velvollisuutta tuota sääntöä noudattaa, eikä kenelläkään oikeutta näitä poimijoita ajaa pois sääntöön vedoten.
Voi tosin hyvin perustein kysyä, kuinka nykyinen useaan tuhanteen ulkomaiseen poimijaan perustuva marjabisnes ylipäätään istuu jokamiehenoikeuksien henkeen.
Epäilemättä ulkomaisten poimijoiden määrät ovat meillä nyt ylärajoilla, jos toiveena on, etteivät heidän tuloonsa liittyvät ristiriidat karkaa käsistä.
Tulijoihin on ilmenneistä ongelmista syytä suhtautua ystävällisesti. He saapuvat oloista, joita ei kannata kadehtia. Kaiken lisäksi kova työ Suomen metsissä ei heistä kaikille ole tuonut lainkaan toivottua tulosta.
Suomessa asuva thaimaalainen ihmisoikeusaktivisti Junya Lek Yimprasert arveli äskettäin global.finland-nettisivustolla, että viime vuonna neljä viidestä Suomen metsiä kolunneista thaimaalaisesta jäi vaille voittoa.
Saatu myyntitulo hupeni täällä elinkustannuksiin sekä thaimaalaiselle työnvälitysyrityksille maksettuihin palkkioihin.