Vanhan koulun eteinen Utajärven Ahmaksessa on täynnä takkeja ja kenkiä, pienempiä ja isompia. Koulu on ollut Tuovi ja Jyrki Huhtalan perheen koti kahden ja puolen vuoden ajan. Siellä asustaa tätä nykyä myös kaksi sijoituslasta.
Huhtalat eivät epäröineet ryhtyä sijaisperheeksi kaksi vuotta sitten, vaikka lapsia oli omastakin takaa viisi. Heistä kotona temmeltävät vielä 7-vuotias Jaakko ja 8-vuotias Jyri sekä sijoitetut sisarukset 7-vuotias tyttö ja 9-vuotias poika.
"Mietimme asiaa ainakin kolmen vuoden ajan ennen kuin menimme Pelastakaa Lapset ry:n Pride-kurssille", kertoo Tuovi Huhtala. "Minun piti kypsytellä asiaa vähän pidempään kuin Tuovin. Sitten ajattelin, että jos meillä voisi olla lapsenhoidollisesti jotain annettavaa myös muille, niin miksipäs ei. Aluksi mietitytti, miten tulee jaksamaan ja minkälaisia ongelmia lapsilla mahtaa olla", lisää Jyrki Huhtala.
Sijoituslapset sopivat Huhtaloiden arvomaailmaan, sillä he ovat perhekeskeisiä ihmisiä, jotka eivät pyrikään pääsemään elämästä helpolla.
Sijoitusvanhemmuus on yllättänyt Huhtalat positiivisesti. "Vaikka tunteet heittivätkin aluksi häränpyllyä, niin nyt tilanne on rauhoittunut ja lasten kanssa menee hyvin. Palkitsevinta on nähdä lapsen edistyvän jossakin asiassa."
Yksi sijaislapsien ottoon vaikuttanut tekijä oli koulun osto, sillä yli 500 neliön koulurakennuksessa on tilaa useammallekin lapselle. Toinen ehto oli, että lapsia olisi vähintään kaksi, jotta Tuovi voisi jättäytyä kodinhoitajan työstään pois. "Rahan takia tätä ei kannata tehdä, mutta jos olisin töissä, en pystyisi hoitamaan lapsia kunnolla. He tarvitsevat paljon huomiota", Tuovi toteaa.
Ensimmäinen puoli vuotta meni rajoja opetellessa. "Heti en uskaltanut kiintyä lapsiin, kun alkoi näyttää siltä, että lapset palaavat biologisten vanhempiensa luokse takaisin. Tilanne muuttui alkuvuodesta, kun vanhemmat suostuivat lopulta vapaaehtoiseen huostaanottoon."
Aluksi lapsilla oli vaikeaa suhteuttaa asioita ja aggressiivisuuttakin esiintyi. Kun vanhemman sijoituslapsen tunnelukot lopulta avautuivat erään sählypelin aikana, ei itkusta ollut tulla loppua. Nuoremman sisaruksen kanssa tunteiden ilmaiseminen on vielä opettelussa ja huomionkipeys on kyltymätöntä. Hankalat tilanteen on purettu perinpohjaisilla keskusteluilla.
Nyt lapset käyvät biologisten vanhempiensa luona valvotuissa tapaamisissa kerran kuussa ja joka viikko pidetään yhteyttä myös puhelimitse. Huhtaloiden omat lapset ovat suhtautuneet alkuhankaluuksien jälkeen uusiin "sisaruksiinsa" hyvin.
