Presidentti Martti Ahtisaari sai Unescolta tunnustuksen työstään rauhan hyväksi. Ensi viikolla Norjan Nobel-komitea julkistaa päätöksensä rauhanpalkinnon saajasta. Toivottavasti silmät ovat Oslossakin auki.
Presidentti Martti Ahtisaari liittyi torstaina joukkoon, johon kuuluvat muun muassa Espanjan kuningas Juan Carlos, Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter, Israelin presidentti Shimon Peres, Itä-Timorin pääministeri Xanana Gusmao sekä Etelä-Afrikan entiset presidentit Nelson Mandela ja Frederik W. De Klerk. Kyse ei ole Nobelin rauhanpalkinnon saajista, vaikka niitäkin tuossa ryhmässä on useita. Sen sijaan suomalainen kuuluu nyt joukkoon, joka on saanut toisen arvokkaan tunnustuksen, Unescon Félix Houphouët-Boigny -rauhanpalkinnon.
Ahtisaarelle myönnettiin Pariisissa 122 000 euron tunnustus pitkäaikaisesta toiminnastaan maailmanrauhan hyväksi. Palkintoperusteissa mainitaan muun muassa Ahtisaaren työ YK:n palveluksessa Namibiassa ja Balkanilla sekä etenkin hänen perustamansa Crisis Management Initiative -toimiston osuus Irakin uskonryhmien kiistojen sovittelijana sekä Acehin rauhanvälittäjänä. Lähellekään vastaavia meriittejä ei ole kenelläkään toisella suomalaisella, ja koko maailman mitassa Ahtisaari nousee kiistatta viime vuosikymmenten taitavimpien rauhanrakentajien joukkoon.
Yksikään Ahtisaaren tärkeistä tehtävistä ei ole ollut läpihuutojuttu. Balkanilla hän neuvotteli viime vuosikymmenen lopussa menestyksekkäästi Kosovon taistelujen lopettamisesta, mutta kolmisen vuotta sitten yhteisymmärrystä Kosovon tulevaisuudesta ei saatu aikaan hänen johdollaan. Silti hänen välttämättömänä pitämänsä Serbian entisen maakunnan itsenäisyys on toteutunut. Hän näki, mikä on realistisin malli tilanteessa, jossa vaarana oli ehkä vuosia kestävä verenvuodatus.
Juuri realistinen ote kiihkoa herättävissä kysymyksissä on avittanut Ahtisaarta onnistumisiin. Neuvotteluissa entisen presidentin työtä seuranneet pitävät hänen vahvuutenaan kykyä muuttaa arvovaltakysymykset käytännön kysymyksiksi. Ahtisaarella sanotaan myös olevan taito loukkaamattomaan suorapuheisuuteen. Samoin suomalainen jaksaa tarpeen vaatiessa käydä sitkeästi läpi niitä kysymyksiä, jotka perusteellisen läpikäynnin vaativat.
Ahtisaaren komean kansainvälisen uran erikoinen poikkeama oli kuusivuotisjakso Suomen presidenttinä. Monelle jäi vaikutelmaksi, ettei hän ollut virassa samalla tavoin kotonaan kuin ulkomailla sovittelutehtävissä. Kansainvälisesti häntä ei kuitenkaan muisteta Suomen asioista vaan tehtävistään maailmalla. Suomessa hänen ansioitaan niissä ei vieläkään ole riittävästi oivallettu.
Unescon rauhanpalkinto ei ole ainoa kansainvälinen huomionosoitus, joka Ahtisaaren uran varrelle on osunut. Viime maaliskuussa hollantilainen Geuzen-säätiö myönsi Ahtisaarelle arvostetun mitalinsa työstä kriisien selvittäjänä. Samoin hän on saanut Yhdysvaltain ulkoministerin harvinaisen kunniakirjan työstään kansainvälisenä rauhanneuvottelijana.
Ensi viikolla Norjan Nobel-komitea julkistaa tämän vuoden rauhanpalkinnon saajan. Julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, onko hän ehdokkaana nytkin. Se on todennäköistä, ja hän on taas vahva ehdokas palkinnon saajaksi. Ahtisaaren työn tärkein jälki näkyy ennen kaikkea niissä entisissä kriisipesäkkeissä, joissa hänen ansiostaan nyt eletään rauhan tilassa. Nobelin rauhanpalkinto olisi tunnustus, joka kuuluisi Ahtisaarelle, jos kelle. Sopii toivoa, ettei Oslon Nobel-komitea olisi jo saanut parannettua lähisokeutensa.