Puut kukkivat, torila tungeksii asiakkaita ja kaduilla on ruuhkaa. Venäjän armeijan pommituksissa talvella 1999-2000 tuhoutunut Groznyi näyttää paikka paikoin aivan tavalliselta kaupungilta, varsinkin silloin, kun rauniot jäävät korkeiden betoniaitojen taakse.
Vielä kaksi vuotta sitten tavanomainen yöllinen ammuskelu on vaiennut. Kaupunkia ruuduttaneet venäläisten asemat ovat kadonneet ja niitä näkyy entistä harvemmassa myös maaseudun teillä, varsinkin Tshetshenian pohjoisosassa. Nyt ollaan omien joukossa. Enää ei tarvitse odotella tuntikausia ja maksaa "federaaleille", kuten venäläisiä täällä kutsutaan, jotta pääsisi jatkamaan matkaansa.
Venäläisjoukot ovat palanneet tukikohtiinsa, joista on tehty todellisia mallikaupunkeja, joissa on lastentarhoja, sairaaloita, tuomioistuimia ja uudenkiiltäviä sotilaslaitoksia
Mielivaltaisia
pidätyksiä
Järjestyksenpito-operaatioista tässä pienessä tasavallassa vastaavat nyt venäläismieliset tshetsheenijoukot.
Sen jälkeen kun "perustuslaillinen järjestys" palautettiin, tasavallassa ovat olleet voimassa liittovaltion lait. Siitä huolimatta Tshetsheniassa vallitsee edelleen mielivalta ja oikeuden puute. Laittomat pidätykset, kidutus, kaappaukset ja summittaiset oikeudenkäynnit jatkuvat.
"Ongelmana näissä kaikissa aseellisissa miehissä on se, ettei koskaan voi tietää, kuka on kuka", valittaa perheenäiti Fatima, joka myy elannokseen itse valmistamiaan elättää itsensä myymällä tekemiään pelmeneitä.
"He pidättävät ihmisiä hartiavoimin oikeuttaakseen palkkansa ja Moskovan myöntämät avustukset", hän valittaa.
Tshetshenian GTR-kanavalla esitetään päivittäin parhaaseen katseluaikaan Rikoskronikka-ohjelmaa, joka esittelee päivän vangitut, ja lisäksi pidätettyjen tunnustukset tai vastalauseet. Samat syytteet toistuvat: huumekauppa, huijaukset, osallistuminen attentaattiin, kuuluminen laittomaan aseelliseen ryhmäänÊ6;
Tunnustus useimmiten
tuomion perusteena
Asianajajaksi siirtynyt entinen tutkintatuomari Supian Bashanov sanoo, että monet jutuista "on rakennettu keksitylle pohjalle". Kidutuksen vastaisen komitean Tshetshenian osastoa johtava tuomari istuu vaatimattomassa toimistossaan Groznyissa ja selittää miten järjestelmä pyörii.
Ensimmäinen ratas on se, että samalla tavoin kuin Vyshinskin, 1930-luvun suurten stalinististen oikeudenkäyntien syyttäjän aikana, pelkkä tunnustus riittää tuomion perusteeksi.
"Päinvastoin kuin Venäjän federaatiossa tällä hetkellä voimassa oleva rikosasioiden oikeudenkäyntejä koskeva laki määrää, suurin osa syytteistä nostetaan pelkästään tunnustusten perusteella", asianajaja kertoo.
Toinen järjestelmän rattaista on se, että tunnustusten saamiseksi käytetään yleisesti kidutusta. Venäjän sisäministeriön alaisuudessa toimiva ORB-2-vankila on koko järjestelmän kehto.
Muuttumattoman rituaalin mukaisesti vankeja piestään vedellä tai hiekalla täytetyillä muovipulloilla (niistä jää vähiten jälkiä), kidutetaan sähköllä, poltetaan tupakantumpeilla.
"Ne, jotka ovat allekirjoittaneet tunnustuksensa, siirretään tavalliseen vankilaan", tarkentaa Natalia Istemirova, joka johtaa Memorial-järjestön toimintaa Groznyissa.
Shamkan Bashirovin tarina kertoo oivallisesti oikeuslaitoksen toiminnasta Tshetshenian suljettujen ovien takana. Vielä tänäkin päivänä Asset Bashirova kiroaa marraskuun 21. päivää 2003, jolloin hänen poikansa, 24-vuotias Shamkan oli päättänyt lähteä rockkonserttiin.
Illalla kotiin palatessaan Shamkan ja hänen ystävänsä Ilman Salikov kulkivat poliisiaseman ohi. Samalla hetkellä tapahtui räjähdys. Ilman loukkaantui vakavasti. Shamkan pidätettiin ja vietiin poliisiasemalle. Viiden päivän ajan häntä piestiin ja kidutettiin. Poliisit halusivat hänen tunnustavan osuutensa attentaattiin.
Terrorismista syytetty nuori mies lähetettiin kävelemään sotilasaseman lähelle. Väitetään, että hänen taskuunsa oli tarkoituksella asetettu räjähdyspanos. Häntä uhkailtiin. "Ellet tee, niin kuin käsketään, sinut tapetaan". Niinpä Shamkan totteli. Se toi hänelle uuden syytteen ja kolme vuotta vankeutta.
Ensin tapettiin
äiti, sitten isä
Kolmen pienen lapsen äidillä Liza Ahmadovalla oli vielä huonompi onni. Vuonna 2003 hän kuoli noustuaan bussiin, jossa räjähti pommi. Kuolemansa jälkeen häntä syytettiin pommin räjäyttämisestä. Hiukan myöhemmin perheen talo Batchi Jurtin kylässä piiritettiin ja vainajan veljet tapettiin. "Hirvittävä verilöyly", kertoo eräs silminnäkijä.
Lizan puoliso Husseyn jäi yksin kasvattamaan kolmea lasta. 16. marraskuuta 2005 päihtyneet venäläissotilaat surmasivat hänet ja kaksi muuta tshetsheeniä, Jussup Usmanovin ja Djambulat Dushajevin. Heidät pakotettiin ulos autostaan makaamaan kasvot maata vasten, heitä puukotettiin useita kertoja ja tapettiin lopulta laukauksella niskaan.
Don-Rostovissa huhtikuussa oikeudessa ollut yksi syytetyistä sotilaista, 34-vuotias Aleksei Krivoshonok sai 18 vuoden vankeustuomion. Se oli "esimerkillinen" päätös oikeudenkäynnille, joka ei ollut aivan yhtä esimerkillinen, sillä tuomitun rikoskumppanit, palkkasoturit Zintshuk ja Dolnikov oli kutsuttu oikeuteen todistajina, eivätkä he tuomioistuimen mukaan olleet sekaantuneet surmatöihin.