Moni perustelee Suvivirren yhteislaulua sillä, että se on enemmistön perinne, joka ei vahingoita vähemmistöjä.
Useimmat muistavat Suvivirrestä vain yleisesti lauletut kolme ensimmäistä säkeistöä, jotka todella kuulostavatkin melko harmittomilta. Sitä paitsi enemmistön diktatuurin tuleekin vallita demokratiassa, vai kuinka?
Vähemmistöillä on kuitenkin määrättyjä oikeuksia, mitä enemmistölläkään ei ole oikeutta rikkoa. Yksi näistä on uskonnon vapaus, joka tarkoittaa paitsi vapautta harjoittaa omaa uskontoa myös vapautta olla harjoittamatta toisten uskontoja.
Suvivirsi-perinne rikkoo tätä vapautta, koska yhteislaulun tarkoitus on se, että kaikki ylistävät omalla suullaan ja yhdessä kristinuskon jumalaa.
Suvivirren uskonnollisuus käy ilmi, kun sen sanoja tarkastelee ajatuksen kanssa. Säkeistö säkeistöltä virren sanoma kasvaa koko ajan tunnustuksellisemmaksi.
Ensimmäisessä säkeistössä lauletaan auringon elämää luovasta voimasta, joka tulkitaan heti toisessa säkeistössä Jumalan ihmeelliseksi ansioksi. Kolmannessa säkeistössä ihmiset velvoitetaan kiittämään Jumalaa tästä luonnon ihmeestä.
Neljännessä säkeistössä auringon uutta elämää luova valo samaistetaan Jeesuksen Kristuksen sielua uudistavaan valoon, ja viidennessä säkeistössä lauletaan sitten jo Siionin kasteesta.
Yleensä julkisissa tilaisuuksissa, kuten koulujen päättäjäisissä ja lakkiaisissa, laulatetaan vain kolme ensimmäistä säkeistöä.
Sanoma käy kuitenkin selväksi: maalliset instituutiot kumartavat kirkolle, ja kaikkien oppilaiden koulutyö lasketaan viime kädessä kristinuskon Jumalan ansioksi.
Toisinajattelijoille annetaan mahdollisuus osoittaa erillisyytensä poistumalla yhteisöstä ennen yhteislaulua.
Kehotan harkitsemaan Suvivirren korvaamista Suvilaululla maamme uskonnollisesti sitoutumattomissa oppilaitoksissa. Siinä on sama tuttu sävel ja samat tutut sanatkin siihen asti, kunnes Suvivirsi intoutuu todella tunnustukselliseksi.
Risto Kupsala
uskonnoton vanhempi, Oulu