Hulabaloo alkoi viikko sitten sunnuntaina, kun Yleisradion hallintoneuvoston keskustalainen puheenjohtaja, kansanedustaja ja Ylen entinen toimittaja Markku Laukkanen ilmoitti ryhtyvänsä tunnustelemaan Jouni Backmania Arne Wessbergin seuraajaksi. Ilmoitus synnytti vastalausemyrskyn.
Kommenteissa protestoitiin jyrkästi kahta asiaa. Ensiksikin sitä, että yhteiskuntatieteiden ylioppilas Backmanilta, joka jäi 1999 hallituksesta pois suorittaakseen loppututkinnon, puuttui pätevyys tehtävään. Hän oli kuitenkin poliittisesti sopiva: hänellä on SDP:n jäsenkirja ja hän on toiminut valtioneuvoston jäsenenä.
Tuomion Backmanin epäpätevyydestä antoi muun muassa entinen radiojohtaja Tapio Siikala Pohjolan Sanomissa. Siikalaa voi pitää tässä asiassa melkoisena asiantuntijana, vaikka hän onkin keskustan miehiä. Vastustamalla Backmanin nimitystä hän asettui poikkiteloin myös puoluetoverinsa Laukkasen kanssa.
Kritiikin toinen kärki kohdistui menettelytapaan. Monien oli vaikea sulattaa sitä, että kahden miehen etsintäpartio Laukkanen-Backman päätyi tarjoamaan Ylen johtoon Backmania. Tätä on pidetty röyhkeyden huippuna, ja Laukkanen on saanut kuulla kunniansa myös omiltaan. Hän tunnustikin itse perjantaina tosiasiat: häneltä menivät edellytykset jatkaa hallintoneuvoston johdossa kaiken tapahtuneen jälkeen.
Laukkasesta ehti tulla rasite paitsi Ylelle myös puolueelleen. Keskusta on porskuttanut gallupien mukaan rinta rottingilla kohti kunnallisvaaleja. Kolmas perättäinen suuri vaalivoitto siintää silmissä, mutta nyt se on joutunut vaaravyöhykkeeseen Ylen hallintoneuvoston sekoilujen takia.
Laukkanen puolusteli tiedotusvälineissä toimintaansa sillä, että hän vain "tunnusteli" Backmanin mahdollisuuksia. Nyt tiedetään, että se oli hölynpölyä.
Laukkasen puheet joutuivat nimittäin outoon valoon heti sen jälkeen, kun Backman oli ilmoittanut heittävänsä pyyhkeen kehään ja luopuvansa myös Ylen hallintoneuvoston varapuheenjohtajan paikasta. Backmaniin iski rehellisyyden puuska, joka osoitti Laukkasen puhuneen asian vierestä.
Backman tunnusti, että hänestä oli määrä tehdä - vastalauseista välittämättä - Ylen toimitusjohtaja keskiviikkona hallintoneuvoston kokouksessa kolmen suuren puolueen voimin. Välipuhe tai poliittinen sopimus ei kuitenkaan pitänyt, kun keskustan rivit hajosivat eikä kokoomuskaan toiminut hallintoneuvostossa niin kuin sen olisi pitänyt tehdä. Suivaantunut Backman löi tässä vaiheessa hanskat tiskiin, vaikka hänen takanaan oli hallintoneuvoston enemmistö.
Hän ei kuitenkaan perustellut luopumistaan kohtaamallaan laajalla vastustuksella. Miten hän olisi voinutkaan tehdä niin, kun hän ei edes tiennyt, mitä tapahtui. Backman kertoi lopettaneensa median seurannan muutamaksi päiväksi. Toisin sanoen hän ummisti silmänsä ja korvansa todellisuudelta sillä hetkellä, kun oli päättänyt lähteä pyrkimään Ylen johtoon.
Backman selitti, että hän hyppäsi toimitusjohtajakisasta pois, kun poliittinen sopimus ei pitänytkään Ylen hallintoneuvostossa. Keskustalla ja kokoomuksella on mandaattipaikat Ylen korkeassa johdossa, joten niiden piti varmistaa toimitusjohtajuus Backmanille.
Perjantaina tehty päätös Arne Wessbergin jatkoajasta sotii myös sitä vastaan, mitä Laukkanen on aiemmin lausunut asiasta. Hän on vakuuttanut, ettei Wessbergille myönnetä enää lisäaikaa.
Kun se kuitenkin tuli, on kohtuullista todeta, ettei
se johtunut niinkään Laukkasesta kuin siitä, ettei sosiaalidemokraateilla yksinkertaisesti ollut tarjolla Backmanin kieltäytymisen jälkeen Ylen johtoon ketään muita päteviä nimiä kuin Wessberg
hätäratkaisuna.
Wessbergille on jo myönnetty yksi lisävuosi Ylessä sekä oikeus jatkaa Ylen ja Suomen edustajana Euroopan yleisradioliiton EBU:n puheenjohtajana. Nyt hän saa jo toisen jatkopestin ja mikä on saadessa. Hän on kovassa iskussa ja hyvässä kunnossa. Wessberg on hoitanut hommansa yleisesti ottaen erinomaisesti - ehkä juuri siksi, että hänellä on vahva journalistinen tausta.
Wessbergille myönnettiin ensimmäinen jatkoaika tämän vuoden loppuun, jotta demarit olisivat ehtineet rauhassa etsiä hänelle ammatillisesti pätevän seuraajan. Sellaista ei löytynyt, vaikka häntä on haettu kissojen ja koirien kera. Kenkä puristi ja puristaa tästä. Demarien ykkösehdokas oli pitkään muuan Reijo Svento, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta alalta.
Ongelman ydin kiertyy Ylen poliittisuuteen, joka perustuu siihen, että se on eduskunnan alainen yhtiö. Seppo Niemelän johtama parlamentaarinen tv-työryhmä jättää pian ehdotuksensa Ylen hallintoneuvoston ja hallituksen asemasta. Sieltä tuskin on kuitenkaan odotettavissa olennaista muutosta nykytilaan yksinkertaisesti siksi, että pukki on pantu kaalimaan vartijaksi.
Puolueet ovat laittaneet Niemelän ryhmään omia etujaan valvomaan politrukkeja kakkos- ja kolmosketjuistaan. Nyt tarvittaisiin puoluejohtajatason päätöksiä siitä, että Ylen johdon mandaattijaosta luovutaan, mihin pääministeri Matti Vanhanen viittasi televisiossa lauantaina.
Mikään ei olisi estänyt nykyistäkään hallintoneuvostoa valitsemasta ammattilaista Ylen johtoon. Heitä löytyy talon sisältä ja ulkoa, mutta Laukkasella ja Backmanilla ei ollut siihen halua.
Miten sitten puretaan hermeettinen ja itseään ruokkiva mandaattijärjestelmä Ylen johdosta? Järjestelmä, jossa yhden suuren puolueen mandaatti antaa kahdelle muulle oikeuden vaatia samaa.
Vastaus on yksinkertainen: valitaan Laukkasen ja Backmanin tilalle hallintoneuvoston johtoon fiksut henkilöt, jotka eivät samaista puolueiden ja Ylen etua toisiinsa kaksikon tavoin. Eiköhän Wessbergille löydy silloin seuraaja alle kuukaudessa.