Tun­nus­taa si­ni­val­kois­ta väriä

Kun kesäkuu koitti, päättyi Oulun musiikkivideofestivaalin kuluvan vuoden kilvan videoiden sisäänottoaika. Ja kun Pumpeli-palkinnot vuoden 2004 ansioista ojennetaan elokuun lopussa, onkin suomalainen kesäsesonki ohi.

Kun kesäkuu koitti, päättyi Oulun musiikkivideofestivaalin kuluvan vuoden kilvan videoiden sisäänottoaika. Ja kun Pumpeli-palkinnot vuoden 2004 ansioista ojennetaan elokuun lopussa, onkin suomalainen kesäsesonki ohi.

Tarkkaan ottaen vielä kilpaanosallistumis-armonaikaa on nyt kesällä työstettävillä videoilla. Niitä festivaali ottaa vastaan heinäkuun 19. päivään saakka.



Rajoitetut rajoitukset


Kilpailuun tarjottaville videoille ei ole asetettu varsinaista pituusrajaa eikä rajoitettu ole sitäkään, mitä musiikin tulisi olla.

Suurin osa osallistuvista tuntuu ajattelevan, että musiikkivideon kuuluu olla kolmen ja puolen minuutin luokkaa, musiikin rockia tai poppia.

Itse asiassa mitä rajoituksia festivaali asettaa kilpaan lähetettäville videoille taiteellinen johtaja Taina Ronkainen?

"Ei meillä ole rajoituksia!"

Kolmen tunnin ja 50 minuutin musiikkivideo siirtyisi kuitenkin organisaation käsittelyssä musiikkielokuvahyllylle. "Me pidetään musiikkivideota omana genrenään ja käsitämme sen musiikkikappaleeseen tehtynä kuvateoksena, jolla on merkitystä musiikin markkinoinnissa."

"Kilpailumme on sinivalkoinen. Otamme vastaan suomalaisten ohjaajien suomalaisille artisteille ja yhtyeille ohjaamat musavideot, joita ei ole aiemmin esitetty festivaalillamme."

"Vastaanotamme kyllä myös ulkomaisille artisteille ohjattuja videoita, mutta sellaiset on koottu näytöksiksi kilvan ulkopuolelle. Meistä nimittäin olisi hassua, että jos yht'äkkiä joku meidän suuri suomalainen ohjaajagurumme pääsisi ohjaamaan jollekin Metallicalle, niin sitten tämä Metallica-video pumpeloitaisiin."

"Ja toisaalta kun pyrimme olemaan kotimaisia musiikkivideon tekijöitä kannustava festivaali, emme ole halunneet ottaa kilpaan videoita, joita ulkomaiset ohjaajat ovat suomalaisbändeille tehneet. Tästä asianlaidasta on tosin meillä organisaation sisällä väännetty kättä monta kertaa, että mitä asian kanssa tehtäisiin, koska tokihan ala on kansainvälinen."

"Haluamme suomalaisten tekijöiden korostamisella todella alleviivata, että videoita tehtäisiin nimenomaan Suomessa. Meillä on kuitenkin sen verran hyviä ohjaajia, että musiikkiteollisuus saisi luottaa suomalaisosaamiseen."

"Joku Rasmus käy esimerkistä, että kun bändi pääsee keikkaamaan ulkomailla niin sitten sille tehdään ulkomailla myös videoita useampiakin versioita yhdestä biisistä, In the Shadows."

"Ja jos nyt ajattelee vaikkapa MTV:stä nosteen saanutta Bam Margeran video-ohjausta HIMille, niin eivät esimerkiksi Pasi Paunin tai muotoilun puolelta tunnetun Stefan Lindroosin tekemät todellakaan rinnalla kalpene."

Suuria markkinoita vastaan sinivalkoisin siivin, onko näin?

"Loppujen lopuksi toistaiseksi ulkomailla suomalaiseen musiikkiin tehtyjen videoiden määrä on vähäinen. Mutta kaikesta huolimatta tuotantoyhtiöistämme kuuluu silloin tällöin huolestuneisuuden ääniä, että olisihan se täällä kotimaassakin saatu tehdyksi. Mutta jos tämä Suomi-popin ja -rockin nousu maailmalla jatkuu, niin voi olla, että tuotanto on vaarassa vierähtää ulkomaille. Sitten me alamme liehuttaa enemmän."



Meneekö ennätys rikki


Lisäliehutuksen aihe on niin ikään esitysväylien raivaaminen: "Musiikkivideon näyttäminen on kallista. Sehän se myös on ongelma. Rahaa pitää rapsahtaa kaikille tekijöille. Mutta maksetaanhan kaikesta muustakin sisällöstä tv-kanavilla. Että tässä mielessä tv-kanavat saisivat mennä itseensä."

Tiistaiaamupäivällä taiteellinen johtaja arvioi videokasan 5-6 tunnin kestoiseksi ja alle sadan kappaleeksi. Ilmoituslappu kertoi vielä määräaikaan saapuneista, mutta kasaan ehtimättömistä.

Eli jos kuluvan vuoden kilpasaalis etenisi viimevuotiseen tahtiin, tulossa pitäisi olla vielä vajaa sata teosta. Silloin rikottaisiin kylläkin suhdelukua, joka on käytännössä koettu: "Kesäajan tuotantoja on yleensä kokonaismäärästä kolmannes."

Ja ketkäkö ovat tekijöitä?: "Kutakuinkin fifty-fifty ammattilaisia ja harrastajia/opiskelijoita." Ja jokusen vuoden ajan nähtävissä on ollut sekin, että periaatteessa melkein kenellä tahansa on pääsy laitteiden ja editointiohjelmien pariin jos ei ihan kotikoneella, niin kuitenkin melkein joka kylässä/kaupungissa on videopaja.

Vuosituhannen vaihteessa oli museovideokilpaan ilmoittautumisessa pari notkahdusvuotta. Epäiltiin että musiikkivideoiden esityskanavien vähyys vaikutti tekemisintoon, mutta ei. Siitä kieli viime vuoden ennätysosanotto: 178 videota.

Ilmoita asiavirheestä