Opiskelija kysyi eräällä vuorovaikutuskurssilla kahden kesken, voitaisiinko jossain välissä käsitellä narsismia. Mainitsin toiveen kollegalleni. Hän kertoi pysäyttävän tarinan johtajasta, jonka piirteet sopivat narsismiin. Havaitsimme, että asian käsittelylle oli iso tarve. Hämmästyin kurssilaisten kokemuksellistakin valmiutta tarkastella ilmiötä.
Epäterve narsismi tarkoittaa vahvaa itserakkautta ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Sitä voidaan pitää persoonallisuushäiriönä. Narsisti janoaa lähimmäisistään kuvastinta, josta voi ihailla itseään. Tämä mielen vamma on uhka hänen ympäristöissään.
Terve narsismi on luonnollista. Sen puute voi riivata muun muassa huonommuuden tunteena.