Jukka Kärkkäisen dokumentti
Kansakunnan olohuone saa
ensi-iltansa elokuvateattereissa tänään perjantaina
Taannoisen maanrakennuskoneenkuljettajan kurssin alkajaisiksi useampikin osallistuja pohti kuumeisesti, miksi Tero Pihkakoski on niin tutun näköinen. Heti kun Pihkakoski alkoi puhua ja varsinkin kiroilla, kaikki tunnistivat hänet.
Temmesläinen Pihkakoski muistetaan Jukka Kärkkäisen dokumenttielokuvista Zetor - vappaana syntynyt ja Tupakkahuone. Hän on keskeisin henkilö myös tänään perjantaina ensi-iltansa saavassa Kansakunnan olohuoneessa ja sen ylijäämämateriaalista koostetussa lyhytelokuvassa Vieläkö muistatte Limperin Hilman.
Kansakunnan olohuoneessa Pihkakoski pistää taas itsensä kunnolla likoon. Ihan alkajaisiksi häntä huolettaa tulevan lapsen tuoma vastuu. Vauva syntyy onnellisesti, mutta hetkellistä ylämäkeä seuraa alamäki.
Kärkkäinen ja Pihkakoski huomasivat jo Zetor-dokumentin tiimoilta tavattuaan, että heidän on helppo kommunikoida keskenään. He pystyivät puhumaan syvällisistäkin asioista. Pihkakoskea ei tarvinnut sen kummemmin houkutella mukaan elokuvaan. Ihan hetkessä ratkaisu ei silti syntynyt.
"Olen kuitenkin tietyllä tavalla ujo, vaikka sitä ei ehkä aina uskoisi. Piti miettiä pitkään, mitä annan itsestäni. Se, että suostuin, oli pitkälle Jukan ansiota. Kun hän oli oma persoonansa, pystyin itsekin olemaan", Pihkakoski toteaa.
"Ajattelin, että kuvatkoon, niin näkevät, mitä se on. Ovathan ne itselle muistoja, joita on mukava katsoa jälkikäteen. Ehkä se sitten naurattaa."
Dokumenttielokuviin suostuttuaan Pihkakoski ei ole arastellut selvittää omia henkilökohtaisia asioitaan ja syvimpiä tuntojaan. Kameran läsnäoloa ei edes ajattele.
"Kaveripiirissä on päivänselvää, että tietyistä asioista puhutaan. Ne puhutaan sillä kielellä, miten asiat ovat. Jos ahdistaa, se vitutus tuodaan julki. Siinä on helppo olla", Pihkakoski kertoo.
Dokumentteja tehdessään Kärkkäinen on piipahtanut Pihkakosken luona useampaan otteeseen. Pisimmillään kuvausjaksot ovat kestäneet neljästä viiteen päivään. Vain murto-osa kertyneestä materiaalista on päätynyt valmiisiin elokuviin.
"Jukalla on oma tyylinsä, miten hän elokuvansa tekee. Itse olisin ehkä joskus antanut jonkun kohtauksen juosta pitempäänkin", Pihkakoski miettii.
"Mutta Jukalla on aika hauska tyyli. Sitä ei tahdo aina ensimmäisellä kerralla tajuta. Mutta kun katsoo toisen kerran, tajuaa, mitä hän on oikein tarkoittanut."
Pihkakoski myöntää, että omasta itsestään kertovaa elokuvaa ei ole helppoa katsoa. Kansakunnan olohuoneen hän on pystynyt katsomaan yhden ainoan kerran.
"Tuli vähän liian ahdistavat muistot pintaan. Ehkä sitä on vielä liian aikaista katsoa", Pihkakoski sanoo.
"Mutta Zetoria on kyllä tullut katsottua. Kolmivuotias poikakin katsoo sitä suu pöristen. Sen osaa ottaa huumorilla. Se oli sen pari kolme vuotta koko elämänkaaressa."
Jos Pihkakoskea on elokuvissa joku jälkeen päin kaduttanut, niin oma kielenkäyttö Zetorissa.
"Mutta ei sille voi mitään, olin silloin aika kova kiroilemaan. Kun poika syntyi, piti ruveta vähän rajoittamaan. Nyt kiroileminen onkin jäänyt paljon vähemmälle."
Kansakunnan olohuoneen kuvausten jälkeen Pihkakosken elämä on ollut vaihteeksi tasaisempaa. Ero on ollut tosiasia, mutta pojan tapaamiset ovat toimineet hyvin.
"Ei ole mitään valittamista. Elämä on lähtenyt rauhoittumaan. Siitä on aika pitkä aika, kun on ollut näin vapaa olotila, että saa tehdä, mitä haluaa. Vanhoja harrastuksiakin on alkanut tulla takaisin", Pihkakoski kertoo.
"Kesällä kävin maarakennuspuolen konekuskikurssin loppuun. Mutta kun on lama, niin eipä noita töitä hirveästi ole tarjolla."