Bratislava Kun Suomi voittaa, leijonien vaihtoaitiossa tapahtuu paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Kapellimestarina heiluu maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen, joka tuuletta villisti ja ottaa härkämäisiä halauksia. Nurmista hiukan jäyhemmät Jukka Jalonen ja Petri Matikainen opettelevat vasta tavoille.
"Tunteiden palo on kova, ja pyrin tuomaan tiimiin energiaa", Nurminen vastaa.
"Meillä on niin hieno joukkue, joka hoittaa tunnollisesti työnsä. Tämä on pelaajien peli, ja olen onnellinen heidän puolestaan", hän jatkaa.
Nurminen on leijonien maalivahtivalmentaja ja käy jo ottelun aikana kovilla kierroksilla. Hän elehtii, reagoi ja sadattelee. Antaa epäsuomalaiseen tyyliin tunteensa näkyä.
"On minulla joskus ollut sykemittari otteluiden aikana, ja kyllä pulssi hakkaa jossain rasvanpolttoalueella, mutta eipä ole rasva palanut", Nurminen sanoo ja päästää hörönaurut päälle.
Leijonien maalivahtipeluutus on noussut polttopisteeseen, kun maalivahteja on vaihdettu kesken ottelun, eikä seuraavan pelin maalivahdin nimeä ole pystynyt mitenkään ennnakoimaan.
"Täytyy myöntää, että mitään ennakkosuunnitelmaa ei ole ollut, mutta hyvin on mennyt, koska rasitusta on saatu jaettua. Johtoryhmän palavereissa pohdimme asiat puhki, mittailemme päivän kuntoa maalivahdin näkökulmasta. Jukka on päällikkö. Hän sanoo viimeisen sanan", Nurminen alleviivaa.
Maallikon näkökulmasta tuntuu oudolta, että Petri Vehanen torjuu Norjaa vastaan, vaikka Teemu Lassila piti Venäjää vastaan nollan, eikä voittavan joukkueen kokoonpanoa yleensä muuteta. Kaiken lisäksi päätös Vehasen peluuttamisesta Norja-ottelussa tehtiin jo ennen Venäjä-ottelua
"Jos ei tee kovia ratkaisuja, ei voi voittaa", Nurminen täräyttää.
Nurminen itse oli aktiiviaikoinaan maalivahti, jonka piti saada töitä niin paljon kuin mahdollista.
"Nykyään maalivahdit ovat niin tervepäisiä, että kestävät tällaisen ruletin. He tekevät keskenään yhteistyötä. Minä en siihen pystynyt", Nurminen kertoo 123 NHL-ottelun kokemulsella. Aktiiviuransa aikana hän torjui Atlanta Trashersin tolppien välissä 70-75 prosenttia joukkueen otteluista.
Suomi on peluuttanut maalivahtejaan melkein puoliksi, mutta esimerkiksi Tshekin
Ondrej Pavelcec (Atlanta Trashers) on viidellä torjutulla ottelullaan joukkueen selvä ykkönen.
"Pavelec on tottunut pelaaman paljon, mutta jospa sielläkin alkaa tulla puuroa jalkoihin, kun pelit tästä kovenevat", Nurminen arvuuttelee.
Peluutuksen lisäksi tapahtumien keskiöön on noussut suomalaispelajien osumatarkkuus rankkareissa. Mikko Koivu on iskenyt kaikki neljä yritystään sisään, Jarkko Immonen kolmesta kaksi, ja Mikael Granlund yhdestä yhden.
Nurminen heittää, että häneltä ei kannata kysyä rankkareista mitään.
"Olin tosin huono rankkareissa. Taisin olla liian energinen, koska yleensä heräsin toiselta tolpalta, kun kiekko oli jo sisällä."
Nurminen kuitenkin suostuu analysoimaan leijonien rankkarispesialistien vahvuuksia.
"Mikko tulee aina vähän eri kulmista, vaikka harhautus on sama. Läheltä ylös on mahdoton torjua. Jarkolla on taas niin monta kikkaa, ja Mikke taas veivaa kiekkoa niin nopeasti, ja yleensä maalivahti lähtee mukaan siihen leikkiin ja jää kakkoseksi."
Käydäänkö tiettyjen pelaajien rankkareita etukäteen läpi?
"Voihan niitä katsoa, mutta ei yleensä. Tiedämme, että (Aleksei) Morozov yrittää haaroista ja voihan olla, että Mikon harhautus jo tiedetään vastustajien leireissä", Nurminen miettii.
Suomen rankkarirankingissa kolmen kärki on selvä, mutta leijonien valmennusjohdolla on varassuunnitelma uusista ampujista, jos kolmikosta joku sattuisi loukkaantumaan.
"On siellä se yksi takatukka (Juhamatti Aaltonen), Jani Lajunen voisi olla yksi, Kapasen Niko...", Nurminen heittelee omaan rentoon tyyliinsä nimiä tiskiin.