Suomessa ja Ruotsissa on viime päivinä käyty mieliä kiihdyttävää keskustelua siitä, kuinka kauan maiden puolustus kestäisi vihollisen hyökkäystä. Ruotsin puolustusvoimain komentajan Sverker Göranssonin mukaan Ruotsi pystyy puolustautumaan hyökkääjää vastaan omin voimin vain viikon.
Suomessa arviopelin avasi Maanpuolustuskorkeakoulun entinen professori Alpo Juntunen. Hänen näkemyksensä Ilta-Sanomissa oli perin synkkä. Yksittäisen joukko-osaston voimat hupenisivat muutamassa tunnissa, ja ylipäätään Puolustusvoimat pystyisi huolehtimaan vain Etelä-Suomen turvallisuudesta, siitäkin vain osittain.
Tämän näkemykset julisti ”ihan höpötykseksi” kenraali Gustav Hägglund. Hänen mielestään Suomi taistelisi hyökkääjää vastaan muutaman vuoden, ellei kyseessä ole ydinhyökkäys. Muitakin arvioita nousi esiin.
Tällaistakin keskustelua saa käydä, maalataanhan erilaisia skenaarioita esiin myös Puolustusvoimien ja viranomaisten kriisiharjoituksissa. Melkoisesta spekuloinnista on kuitenkin kyse. Miksi Venäjä – jonka Juntunen mainitsee nimeltä – tekisi massiivisen hyökkäyksen Suomeen? Voisiko se tulla yllätyksenä niin että Suomi jäisi yksin? Tulisiko Ruotsi apuun ja mitä tekisivät muut EU-maat ja Nato?
Muuttujia on tavattomasti. Historia kertoo, että arviot jonkin maan puolustuskyvystä ja hyökkääjän voimista voivat mennä aivan metsään. Puna-armeijan piti syksyllä 1939 marssia Helsinkiin kahdessa viikossa. Vietnam oli Yhdysvalloille lopulta liian vaikea pala, eikä suuri ja mahtava Neuvostoliitto saanut Afganistania hallintaan.
Sitä sopii toivoa, ettei tosielämässä jouduta testaamaan, kuka suomalaisasiantuntija osuu arvioissaan lähimmäksi totuutta.