timo.myllykoski@kaleva.fi
Vastustamme jyrkästi. Emme hyväksy. Siinä tutun kuuloisia vastalauseita, jotka pomppaavat esiin aina, kun jossakin jotakin vastustetaan. Vastustaminen on meillä verissä, ja taitaa majailla heti uteliaisuus- ja kateuskromosomin naapurissa.
Vastustaminen on yksi mielipiteen ilmaisun lajeista, ja siihen on jokaisella oikeus. Tuloksellisesti tehokas vastustaminen on kuitenkin ennen kaikkea taitoa vaativa laji.
Erilaiset rakennushankkeet herättävät usein kansalaiset vastarintaan tulossa olevaa muutosta vastaan. Käytännössä muutosvastarinta on hyvinkin oleellinen osa mitä tahansa muutosta ennakoivaa prosessia.
Raahen seutukunnassa vastustetaan parhaillaan kahta suunnitteilla olevaa muutosta; Pyhäjoella Hanhikiven maastoon suunniteltua ydinvoimalaa ja Raahessa Varvin kaupunginosaan suunniteltuja omarantaisia rakennuspaikkoja.
Molemmissa tapauksissa kysymys on nimenomaan muutoksesta nykytilanteeseen. Kun muutos on konkretisoitumassa omille kotikulmille ja maastoon, johon silmä on vuosikymmenien aikana tottunut, on muutosvastarinta odotettu.
Muutosvastarintaa on kuvattu tunnemöykyksi, joka liittyy ihmismielen taipumukseen puolustaa vanhoja ja tuttuja tottumuksia. Muutosvastarinta saa helposti negatiivisen leiman, ja muutosvastaisiksi leimatut henkilöt tulkitaan yleensä vanhoillisiksi tai perusluonteeltaan negatiivisiksi, lähes kaikkia muutoksia vastustaviksi ja pelkääviksi kehityksen jarruiksi.
Tätä tunnemöykkyä on tutkittu, ja tultu siihen tulokseen, että välttämättä ihmiset eivät vastustakaan itse muutosta, vaan sen vaikutusta yhteisöön ja sen yksilöiden asemaan. Vastustajakin voi sisimmässään kokea muutoksen järkeväksi, mutta ei sen seurauksia.
Tutkijat rohkenevat jopa väittää, että muutosvastarintaa edustavat henkilöt yleensä nopeuttavat todellista muutosta. Heistä voidaan lopulta saada muutoksen aktiivisia edistäjiä, kunhan muutoksen tai sen uhan aktivoima vanhoja asioita puolustava sisäinen poliisi on saanut sopivalla ohjauksella työstää asian itselleen selväksi.
Mutta siihen taitolajiin. Kun suunniteltu muutos tulee julki, äänensä avaavat ensimmäisenä juuri vastustajat. Tunnekuohu on suuri ja ärtymys valtava, eikä siinä tilanteessa useinkaan ehditä rauhoittua miettimään ja hiomaan vastustamisen strategiaa.
Vastustajat toteavat ykskantaan, ettei käy. Se on sanoma, joka halutaan tuoda julki kaikkia käytettävissä olevia reittejä hyödyntäen.
Perustelut tahtovat jäädä siinä hötäkässä ontuviksi ja puolipaniikissa hätäisesti kokoon kyhätyiksi. Painavimpana perusteluna vastustukselle nostetaan liian usein nimilistat ja adressit, joiden painoarvoon ja allekirjoitusten määrään luotetaan aivan liikaa. Kansanliike ei ole vielä kovinkaan painava perustelu kaatamaan minkäänlaista suunnitelmaa.
Yksitoikkoinen vastustamisen toitottaminen kääntyy jossain vaiheessa itseään vastaan. Väki kyllästyy ja tulee immuuniksi koko asialle. Siksi vastustaminen on tehtävä huolella ja tyylillä, jos sillä todella halutaan saavuttaa tuloksia. Fakta on kuitenkin se, että vastustajilta vaaditaan näkemykselleen vielä paremmat ja vahvemmat perustelut kuin tarjolla olevan muutoksen kannattajilta.