pekka.mikkola@kaleva.fi
1960-luvun puolivälistä on peräisin Vaasan ja Kuopion kauppakamarien ehdotus Merenkurkun tunnelista, joka yhdistäisi Suomen ja Ruotsin Vaasan ja Uumajan välillä.
Vaasan tähyilyn Ruotsiin saattoi ymmärtää, mutta miksi tunnelista syttyi Kuopio? Tuon ajan lähteiden mukaan kiinnostus perustui ajatukseen, että Itä-Suomesta tarvitaan kiinteä yhteys Atlantille. Lähteistä ei sen sijaan löydy tietoa siitä, mihin yhteyttä olisi tarvittu. Ehkä Turon ulstereiden tai Hanna Partasen kalakukkojen vientiin laivarahtina maailmalle.
No, ei tunneli-idea siiville tuolloin noussutkaan, eikä kovin vakavasti sen jälkeenkään. Ajatushan oli ja on suuruudenhullu.
Yhtä lailla megalomaaniseksi voi kutsua ajatusta Tallinnan ja Helsingin välisestä tunnelista. Sellainen halutaan nyt kaivaa kaupunkien välille junaliikennettä varten.
Jos uutinen tunnelista olisi julkaistu viime tiistaina, sen olisi voinut kuitata aprillipilana. Maaliskuun 28. päivä ei kuitenkaan ole aprillipäivä Virossakaan. Kummankin pääkaupungin johtajat panivat tuolloin nimensä paperiin, jonka perusteella tunnelin rakentamisen selvitystyö lähtee liikkeelle.
Erityisen pontevana asiassa on Tallinnan kaupunginjohtaja. "Jos Ranska ja Englanti saivat sen aikaan, niin mikseivät siihen pystyisi myös Viro ja Suomi", Savisaar perusteli tunnelia Helsingin Sanomien mukaan.
Helsingin Jussi Pajunen ei ole kommentoinut hanketta yhtä juhlavasti, mutta on joka tapauksessa noussut virolaispoliitikon kelkkaan.
Selvitellähän saa, kunhan rahat kaivetaan Helsingin ja Tallinnan budjeteista. EU:n varojen syytäminen selvitykseen olisi jo kyseenalaista yhteisten varojen väärinkäyttöä, puhumattakaan Suomen valtion varoista. Selvitystyön hinnaksi on arvioitu 500 000 - 800 000 euroa ja koko tunnelihankkeen kustannuksiksi kahdesta kolmeen miljardia euroa.
Ajatus Suomenlahden tunnelista hakkaa sekä kalleudessaan että epärealistisuudessaan kaikki ne viime vuosien liikennehankkeet, jotka pääkaupungissa on kärkkäästi arvioitu aluepoliittiseksi tuhlailuksi. Idea on jopa utopistisempi kuin Merenkurkun tunneli. Suomenlahden allehan tunnelia pitäisi kaivaa jopa 80 kilometriä.
Tällä hetkellä Helsingistä Tallinnaan pääsee parissakymmenessä minuutissa helikopterilla ja keskustasta keskustaan puolessatoista tunnissa laivalla, eikä lentomatkakaan kestä pakollisine mutkineen kuin pari tuntia. Olennaisella ajan säästöllä junayhteyttä on vaikea perusteella. Ympäristönkin kannalta ratahanke voi mennä miinukselle, jos otetaan huomioon tunnelin rakentamiseen kuluvat luonnonvarat ja mylläyksen muut seuraukset.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen ei näytä innostuvan valtion panostuksesta edes tunnelin perusselvityksiin, mitä on aihetta kiittää. Edgar Savisaaren perustelu siitä, että Suomi ja Viro pystyvät samaan, mihin Ranska ja Britannia on myös tavattoman huono. Varmaan pystyisivätkin, mutta kyse onkin siitä, mikä on järkevää.
Sekin kannattaa muistaa, että Kanaalin tunnelin pohjoispäässä avautuu 60 miljoonan ihmisen maa, jonka pääkaupunkialueella asuu 12 miljoonaa ihmistä. Tunnelin eteläiseltä suuaukolta puolestaan avautuu Euroopan väestöllinen ydinalue. Suomenlahden pohjoisrannalla sen sijaan sijaitsee viiden miljoonan ihmisen valtio, jonka pääkaupunkialueella asuu hädin tuskin miljoona ihmistä.